Kehotus valvomiseen Herran tuloa odotettaessa

Tessalonikassa työskennellessään Paavali oli niin perusteellisesti selvitellyt ajan merkkejä - osoittanut, mitkä tapahtumat edeltäisivät Ihmisen Pojan ilmestymistä taivaan pilvissä - ettei hän pitänyt tarpeellisena kirjoittaa pitkään tästä asiasta. Hän viittasi kuitenkin painokkaasti aikaisempiin opetuksiinsa. »Aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ‘Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio.»AO6 182.1

Monet ummistavat nykyään silmänsä todisteille, joita Kristus on antanut varoittamaan ihmisiä hänen tulemuksestaan. He pyrkivät tyynnyttämään kaiken pelon, vaikka samanaikaisesti lopun merkit ovat nopeasti täyttymässä ja maailma on kiirehtimässä kohti hetkeä, jolloin Ihmisen Poika ilmestyy taivaan pilvissä. Paavali opettaa, että on synti suhtautua välinpitämättömästi merkkeihin, joiden on määrä edeltää Kristuksen toista tulemusta. Tällaiseen laiminlyöntiin syyllistyviä hän nimittää yön ja pimeyden lapsiksi. Hän kannustaa tarkkaavaisia ja valppaita seuraavin sanoin: »Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki ie olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.»AO6 182.2

Erityisen tärkeitä nämä apostolin opetukset ovat oman aikamme seurakunnalle. Niille, jotka elävät näin lähellä suurta päätöshetkeä, tulisi Paavalin sanojen kaikua vaikuttavalla voimalla: »Me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo. Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.»AO6 182.3

Valvova kristitty on toimiva kristitty, halukas tekemään kaiken voitavansa evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Mitä enemmän hän rakastaa Lunastajaansa, sitä enemmän hän rakastaa lähimmäisiään. Hänellä on ankaria koettelemuksia, kuten oli hänen Mestarillaankin; mutta hän ei anna vastoinkäymisten katkeroittaa luonnettaan eikä hävittää mielenrauhaansa. Hän tietää, että oikein kestettynä koettelemus jalostaa ja puhdistaa häntä ja saattaa hänet läheisempään yhteyteen Kristuksen kanssa. Jotka ovat osallisia Kristuksen kärsimyksistä, ne ovat osallisia myös hänen lohdustaan ja lopulta osallisia hänen kirkkaudestaan.AO6 182.4

»Me pyydämme teitä, veljet», Paavali jatkoi kirjeessään tessa- lonikalaisille, »antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne.»AO6 182.5