Kehotuksia raittiiseen kristillisyyteen

Tessalonikan uskovaisilla oli suurta haittaa henkilöistä, joita il-maantui heidän omasta keskuuddestaan esittämään fanaattisia ajatuksia ja oppeja. Muutamat heistä »vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu». Seurakunta oli järjestetty asianmukaisesti, ja virkailijat oli määrätty toimimaan sananpalvelijoina ja diakoneina. Mutta oli muutamia omapäisiä ja kiivasluonteisia, jotka kieltäytyivät tottelemasta niitä, joilla oli arvovaltaisia virkoja seurakunnassa. He eivät vaatineet vain oikeutta tehdä omia yksityisiä päätöksiään vaan myös julkisesti levittää näkemyksiään seurakunnalle. Tämän johdosta Paavali kohdisti tessalonikalaisten huomion siihen arvonantoon ja kunnioitukseen, jota tuli osoittaa seurakunnan arvovaltaisiin virkoihin valituille.AO6 183.1

Hartaassa toivossaan, että Tessalonikan uskovat vaeltaisivat Ju-malan pelossa, apostoli kehotti heitä osoittamaan käytännön hurskautta jokapäiväisessä elämässä. »Veljet, me pyydämme teitä”, hän kirjoitti, »ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte. Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet. Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta.» »Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.»AO6 184.1

Apostoli tunsi olevansa suuressa määrin vastuussa niiden hen-gellisestä hyvinvoinnista, jotka olivat kääntyneet hänen toimintansa ansiosta. Hän toivoi, että he oppisivat yhä syvällisemmin tuntemaan ainoan tosi Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen, jonka hän oli lähettänyt. Palvelustoiminnassaan hän tapasi usein pieniä ihmisryhmiä, jotka rakastivat Jeesusta, ja kumartui heidän kanssaan rukoukseen pyytäen Jumalaa opettamaan heille, kuinka he voisivat jatkuvasti elää hänen yh-teydessään. Usein hän neuvotteli heidän kanssaan siitä, mitkä menetelmät olisivat parhaita evankeliumin totuuden valon levittämiseksi muille. Ollessaan erossa niistä, joiden hyväksi hän oli näin työskennellyt, hän usein pyysi Jumalaa varjelemaan heidät pahasta ja auttamaan heitä olemaan innokkaita, toimeliaita lähetystyöntekijöitä.AO6 184.2

Yhtenä voimakkaimmista todellisen kääntymyksen osoituksista on rakkaus Jumalaa ja ihmistä kohtaan. Ne, jotka tunnustavat Jeesuksen Lunastajakseen, tuntevat syvää, vilpitöntä rakkautta muita samanlaisen kallisarvoisen uskon omaksuneita kohtaan. Näin oli myös Tessalonikan uskovaisten laita. »Veljellisestä rakkaudesta», apostoli kirjoitti, »ei ole tarvis teille kirjoittaa; sillä itse te olette Jumalalta oppineet rakastamaan toisianne; niin te myös teette kaikkia veljiä kohtaan koko Makedoniassa. Mutta me kehoitamme teitä, veljet, siinä varttumaan yhä enemmän ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niinkuin olemme teitä käskeneet, että vaelluksessanne olisitte säädylliset ulkopuolella olevia kohtaan ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa.»AO6 184.3

»Teille Herra antakoon yhä enemmän ja runsaammin rakkautta toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niinkuin meilläkin on teitä kohtaan, vahvistaaksensa teidän sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa.»AO6 184.4

»Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille. Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.»AO6 184.5

Apostoli varoitti tessalonikalaisia halveksimasta profetian lahjaa: »Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on. » Hän kehotti heitä huolellisesti erottamaan valheen totuudesta ja karttamaan »kaikenkaltaista pahaa». Hän lopetti kirjeensä rukouksella, että Jumala pyhittäisi heidät kokonaan, että heidän henkensä ja sielunsa ja ruumiinsa säilyisi »nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen», hän lisäsi, »ja hän on sen myös tekevä.»AO6 185.1

Kristuksen toista tulemusta koskevat tiedot, jotka Paavali lähetti tessalonikalaisille ensimmäisessä kirjeessään, olivat täydellisessä sopusoinnussa hänen aikaisempien opetustensa kanssa. Kuitenkin muutamat tessalonikalaisveljet käsittivät väärin hänen sanansa. He ymmärsivät hänen ilmaisseen toivovansa, että hän itse ennättäisi vielä eläessään näkemään Vapahtajan tulon. Tämä luulo oli omiaan lisäämään heidän innostustaan ja kiihtymystään. Ne, jotka olivat aikaisemmin lai-minlyöneet tehtäviään ja velvollisuuksiaan, alkoivat nyt entistä sinnikkäämmin korostaa erheellisiä näkemyksiäänAO6 185.2