»Kristus ristiinnaulittuna»

Pyrkiessään johdattamaan sieluja ristin juurelle Paavali ei nuhdellut suoraan niitä, jotka elivät hillittömästi, tai osoittanut, kuinka iljet-tävä heidän syntinsä oli pyhän Jumalan silmissä. Hän pyrki mieluumminkin selvittämään heille elämän todellisen päämäärän ja koetti teroittaa heille niitä jumalallisen Opettajan esittämiä opetuksia, jotka omaksuttuina kohottaisivat heidät maailmallisuudesta ja synnistä puhtauteen ja vanhurskauteen. Hän puhui erityisen paljon käytännön hurskaudesta sekä pyhyydestä, joka niiden on saavutettava, jotka luetaan arvollisiksi saamaan paikan Jumalan valtakunnassa. Hän kaipasi nähdä Kristuksen evankeliumin valon läpäisevän heidän mielensä pimeyden, niin että he tajuaisivat, kuinka inhottavia heidän siveettömät tapansa olivat Jumalan silmissä. Tämän vuoksi hänen opetuksensa keskeisenä sisältönä heidän keskuudessaan oli Kristus - ja hän ristiinnaulittuna. Hän pyrki osoittamaan heille, että heidän innokkaimman tutkistelunsa kohteena ja heidän suurimman ilonsa lähteensä tuli olla suurenmoinen totuus pelastuksesta, joka saavutetaan kääntymällä Jumalan puoleen ja uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen.AO6 190.1

Filosofi kääntää selkänsä pelastuksen valolle, koska se saattaa häpeään hänen ylpeät olettamuksensa. Maailmaan mieltynyt kieltäytyy ottamasta sitä vastaan, koska se erottaisi hänet hänen maallisista epäjumalistaan. Paavali tajusi, että ihmisten oli ymmärrettävä Kristuksen luonne ennen kuin he voisivat rakastaa häntä ja katsoa ristiä uskon silmin. Tämä on sitä oppia, joka on lunastettujen tutkistelun ja ylistyksen kohteena läpi koko iankaikkisuuden. Ainoastaan ristin valossa voidaan oivaltaa ihmissielun todellinen arvo.AO6 190.2

Jumalan armon jalostava vaikutus muuttaa ihmisen luontaisen mielenlaadun. Taivas ei olisi mieluisa paikka niille, joilla on lihan mieli. Heidän luonnollinen, pyhittymätön sydämensä ei tuntisi minkäänlaista vetovoimaa tuohon puhtaaseen ja pyhään paikkaan. Vaikka he pääsisivätkin sinne, he eivät löytäisi sieltä mitään, mikä heitä miellyttäisi. Kristuksen armon tulee tukahduttaa luonnollista sydäntä hallitsevat taipumukset, ennen kuin langennut ihminen on sovelias astumaan taivaaseen ja iloitsemaan puhtaiden, pyhien enkelien seurasta. Kun ihminen kuolee synnille ja herää uuteen elämään Kristuksessa, Jumalan rakkaus täyttää hänen sydämensä. Hänen ymmärryksensä pyhittyy, hän juo ilon ja tiedon ehtymättömästä lähteestä, ja hänen tielleen loistaa iankaikkisen Päivän valo, sillä hänen kanssaan on alati elämän valkeus.AO6 190.3