Varoitus suosikkipuhujien ympärille ryhmittymisestä

Kenellekään ihmiselle ei ole annettu oikeutta tuomita Jumalan eri palvelijoiden välillä. Herra yksin on ihmisen työn tuomari, ja hän on antava kullekin oikeudenmukaisen palkkansa.AO6 193.2

Jatkaessaan apostoli viittasi suoraan niihin vertailuihin, joita oli tehty hänen ja Apolloksen aikaansaannosten kesken: »Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: ‘Ei yli sen, mikä kirjoitettu on’, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan. Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?» (1 Kor. 4: 6, 7).AO6 193.3

Paavali kuvasi selkeästi seurakunnalle niitä vaaroja ja vaikeuksia, joita hän ja hänen työtoverinsa olivat kärsivällisesti kestäneet Kristusta palvellessaan. »Vielä tänäkin hetkenä”, hän julisti, »me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina, me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi; meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti. En kirjoita tätä häväistäkseni teitä, vaan niinkuin rakkaita lapsiani neuvoen. Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa» (1 Kor. 4:11-15).AO6 193.4

Hänelle, joka lähettää evankeliumin työntekijöitä matkaan lä- hettiläinään, on häpeäksi, jos kuulijat osoittavat niin voimakasta kiintymystä johonkin suosikkijulistajaansa, että he ovat haluttomia hyväksymään jonkun toisen opettajan työtä. Herra toimittaa apua lapsilleen siten kuin heille on tarpeen - ei aina siten kuin he saattavat pitää parhaana. Ihmiset ovat lyhytnäköisiä eivätkä tajua, mikä on heille edullisinta. Samalla sananpalvelijalla on harvoin kaikkia niitä edellytyksiä, jotka ovat välttämättömiä seurakunnan kasvattamiseksi täydellisyyteen kaikissa kristillisyyden vaatimuksissa. Niinpä Jumala usein lähettää seurakuntaan muitakin sananpalvelijoita, joista kullakin on sellaisia edellytyksiä, mitä muilta puuttuu.AO6 193.5

Seurakunnan tulisi kiitollisena hyväksyä nämä Kristuksen palvelijat, aivan kuten se hyväksyisi Mestarin itsensä. Seurakuntalaisten tulisi pyrkiä vastaanottamaan kaikki mahdollinen hyöty siitä opetuksesta, jota kukin sananpalvelija heille Jumalan sanasta antaa. Jumalan palvelijoiden esittämät totuudet on otettava nöyrästi vastaan ja niitä on pidettävä arvossa, mutta ketään sananpalvelijaa ei pidä jumaloida.AO6 194.1

Kristuksen armosta Jumalan sanan palvelijat on asetettu valon ja siunauksen lähettiläiksi. Kun he hartaasti ja kestävästi rukoillen saavat Pyhän Hengen lahjan ja lähtevät matkaan harteillaan vastuu sielujen pelastuksesta ja sydämessään palava halu kartuttaa ristin voittosaalista, he saavat nähdä työnsä kantavan hedelmää. Jos he päättävästi kieltäytyvät kerskumasta inhimillisellä viisaudella ja korostamasta omaa minäänsä, heidän aikaansaannoksensa kestävät saatanan hyökkäykset. Monet sielut kääntyvät pimeydestä valkeuteen, ja syntyy monia seurakuntia. Ihmiset eivät käänny inhimillisen välikappaleen vaan Kristuksen seuraajiksi. Oma minä pysyy taustalla; esille tulee ainoastaan Jeesus, Golgatan Mies.AO6 194.2

Kristuksen palveluksessa olevat voivat nykyisin osoittaa samoja erinomaisia ominaisuuksia kuin nekin, jotka apostolien aikana julistivat evankeliumia. Jumala on aivan yhtä aulis antamaan voimaa nykyisille palvelijoilleen kuin aikanaan Paavalille ja Apollokselle, Silaalle ja Timoteukselle, Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle.AO6 194.3

Apostolien päivinä oli joitakin harhautuneita sieluja, jotka väit-tivät uskovansa Kristukseen mutta eivät kuitenkaan osoittaneet kunnioitusta hänen lähettiläilleen. He selittivät, etteivät he seu-ranneet ketään inhimillistä opettajaa vaan saivat opetusta suoraan Kristukselta ilman evankeliumin palvelijoiden apua. He olivat hengeltään riippumattomia ja haluttomia mukautumaan seurakunnan päätöksiin. Tällaisia henkilöitä uhkasi vakava vaara joutua eksyksiin.AO6 194.4

Jumala on sijoittanut seurakuntaan apulaisikseen erilaisilla lah-joilla siunattuja henkilöitä, jotta monien yhteinen viisaus johtaisi Hengen mielen toteutumiseen. Henkilöt, jotka toimivat omien voimakkaiden luonteenpiirteittensä mukaisesti eivätkä suostu yhteistyöhön muiden kanssa, joilla on pitkäaikaista kokemusta Ju- malan työstä, sokaistuvat itsevarmuudessaan eivätkä kykene erottamaan valhetta totuudesta. Tällaisia henkilöitä ei ole turvallista valita johtajiksi seurakuntaan, sillä he noudattaisivat omaa harkintaansa ja omia suunnitelmiaan välittämättä veljiensä päätöksistä. Sielunvihollisen on helppoa toimia niiden välityksellä, jotka itse tarvitsisivat neuvoja joka käänteessä mutta ryhtyvät silti kaitsemaan sieluja omalla voimallaan oppimatta ensin Kristuksen sävyisyyttä.AO6 194.5

Pelkät vaikutelmat eivät ole turvallinen opas velvollisuuden ta-juamiseen. Sielunvihollinen houkuttelee usein ihmiset uskomaan, että heitä ohjaa Jumala, vaikka he todellisuudessa noudattelevat pelkkiä inhimillisiä mielijohteita. Mutta jos olemme valppaita ja kysymme neuvoa veljiltämme, me opimme ymmärtämään Herran tahdon; sillä on annettu lupaus: »Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä» (Ps. 25: 9).AO6 195.1

Varhaisessa kristillisessä seurakunnassa oli muutamia, jotka eivät tunnustaneet enempää Paavalia kuin Apollostakaan vaan olivat sitä mieltä, että heidän johtajansa oli Pietari. He tähdensivät, että Pietari oli ollut mitä läheisimmässä kosketuksessa Kristukseen tämän ollessa maan päällä, jota vastoin Paavali oli ollut uskovien vainooja. Heidän näkemyksiään ja tunteitaan sääteli ennakkoluuloisuus. He eivät osoittaneet sitä avarakatseisuutta, ylevämielisyyttä, hellyyttä, mikä ilmaisee Kris-tuksen asuvan sydämessä.AO6 195.2

Oli olemassa vaara, että tämä puoluemieli aiheuttaisi suurta vahinkoa kristilliselle seurakunnalle ja Herra neuvoi Paavalia esittämään hartaita kehotuksia ja vakavia vastalauseita. Niiltä, jotka sanoivat: »Minä olen Paavalin puolta”, »Minä Apolloksen», »Minä Keefaan» tai »Minä Kristuksen”, apostoli kysyi: »Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?» »Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä», hän teroitti, »sillä kaikki on teidän, teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen ja Kristus on Jumalan» (1 Kor. 1:12,13; 3: 21-23).AO6 195.3

Paavali ja Apollos olivat keskenään täydellisessä sovinnossa. Jäl-kimmäinen oli pettynyt ja murheissaan Korintin seurakunnassa ilmenevän eripuraisuuden johdosta. Hän ei käyttänyt millään tavoin hyväkseen hänelle osoitettua erityissuosiota eikä ruokkinut sitä vaan poistui kiireesti tuolta kiistakentältä. Kun Paavali jälkeenpäin kehotti häntä vierailemaan uudelleen Korintissa, hän kieltäytyi, eikä hän työskennellyt siellä toistamiseen ennen kuin paljon myöhemmin tuon seurakunnan saavutettua paremman hengellisen tilan.AO6 195.4