Rakkauden ylistyslaulu

Sanoilla, jotka ovat tuosta päivästä tähän päivään asti innoittaneet ja rohkaisseet miehiä ja naisia, Paavali sitten tähdensi sitä rakkautta, jota Kristuksen seuraajien tulisi vaalia: »Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.»AO6 223.2

Ellei ihmisen sydän ole täynnä rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan, hän ei ole Kristuksen todellinen opetuslapsi olipa hänen uskontunnustuksensa miten ylevä tahansa. Vaikka hänellä olisi suurikin usko ja vaikka hänellä olisi voima tehdä ihmeitä, niin ilman rakkautta hänen uskonsa olisi arvoton. Hän saattaisi osoittaa suurtakin jalomielisyyttä, mutta jos hän jostakin muusta vaikuttimesta kuin aidosta rakkaudesta lahjoittaisi omaisuutensa köyhien ruokkimiseksi, tuo teko ei kohottaisi häntä Jumalan suosioon. Innossaan hän saattaisi vieläpä kär- siä marttyyrikuoleman, mutta jos häntä ei kannustaisi rakkaus, Jumala pitäisi häntä harhautuneena kiihkoilijana tai kunnianhimoisena hurskastelijana.AO6 223.3

»Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile.» Puhtain ilo kumpuaa syvimmästä nöyrtymyksestä. Lujimman ja jaloimman luonteen perustana on kärsivällisyys, rakkaus ja alistuminen Jumalan tahtoon.AO6 224.1

Rakkaus »ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa». Kristillinen rakkaus selittää muiden vaikuttimet ja teot parhain päin. Se ei tarpeettomasti paljasta heidän vikojaan; se ei kuuntele kärkkäänä epäsuotuisia juoruja vaan pyrkii ennemminkin muistuttamaan muiden hyvistä ominaisuuksista.AO6 224.2

Rakkaus »ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii». Tämä rakkaus »ei koskaan häviä». Se ei milloinkaan menetä arvoaan; se on taivaallinen ominaisuus. Kallisarvoisena aarteena se seuraa haltijaansa Jumalan kaupungin portista.AO6 224.3

»Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.»AO6 224.4