Ylösnousemuksen varmuus

Siveellisen tason aletessa Korintin uskovaisten keskuudessa jotkut olivat luopuneet muutamista uskonsa perusasioista. Jotkut olivat menneet vieläpä kieltämään ylösnousemusopin. Paavali puuttui tällaiseen harhaan osoittamalla hyvin selkeästi Kristuksen ylös-nousemusta puoltavat kiistämättömät tosiasiat. Hän totesi, että Kristus kuolemansa jälkeen »nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan», minkä jälkeen »hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin.»AO6 224.5

Vakuuttavalla voimalla apostoli julisti ylösnousemuksen suurta to-tuutta. »Jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta”, hän selitti, »ei Kris-tuskaan ole noussut. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty. Mutta jos Kristus ei ole herätty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.»AO6 224.6

Apostoli suuntasi korinttilaisten veljien mielen ihanaan ylös-nousemuksen aamuun. Silloin kaikki nukkuvat pyhät herätetään, jotta he tuosta hetkestä lähtien eläisivät iäti Herransa tykönä. »Katso», apostoli julisti, »minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ‘Kuolema on nielty ja voitto saatu.’ ‘Kuolema, niissä on sinun voittosi? Kuolema, niissä on sinun otasi?’ -Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.»AO6 225.1

Ihana on uskollisia odottava voitto. Apostoli tajusi Korintin uskovaisten mahdollisuudet ja Pyrki esittämään heille sellaista, mikä kohottaa pois itsekkyydestä ja aistillisuudesta ja kirkastaa elämän kuolemattomuuden toivolla. Hartaasti hän kehotti heitä olemaan uskollisia korkealle kutsumukselleen Kristuksessa. »Rakkaat veljeni», hän vetosi, »olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannökönne ei ole turha Herrassa.»AO6 225.2

Näin apostoli pyrki hyvin selvästi ja vaikuttavasti korjaamaan niitä erheellisiä ja vaarallisia ajatuksia ja tapoja, jotka olivat vallalla Korintin seurakunnassa. Hän puhui suoraan mutta tuntien rakkautta heidän sieluaan kohtaan. Hänen varoituksissaan ja nuhteissaan valo loisti Jumalan valtaistuimelta heidän ylleen paljastaen salaiset synnit, jotka turmelivat heidän elämäänsä. Kuinka se otettaisiin vastaan?AO6 225.3

Kirjeen lähdettyä matkaan Paavali pelkäsi, että hänen kirjoittamansa haavoittaisi liian syvästi niitä, joiden parasta hän tarkoitti. Hän pelkäsi kovasti vieraantuneisuuden pahenemista ja toisinaan halusi peruuttaa sanansa. Ne, jotka tuon apostolin tavoin ovat tunteneet vastuuta rakastamistaan seurakunnista ja laitoksista, ymmärtävät parhaiten hänen masentuneen mielensä ja itsesyytöksensä. Jumalan palvelijat, jotka kantavat vastuuta hänen työstään nykyisenä aikana, ovat saaneet työstä, ristiriidoista ja ahdistavasta huolesta jossain määrin samaa kokemusta kuin tuolla suurella apostolilla oli osanaan. Hän oli huolissaan seurakunnan erimielisyyksistä ja sai osakseen kiittämättömyyttä ja petollisuutta muutamilta sellaisilta, joilta hän odotti myötätuntoa ja tukea. Hän tajusi vaaran, joka uhkasi syntiä suosivia seurakuntia, ja tunsi välttämättömäksi todistaa suoraan ja syvälle luotaavasti syntiä vastaan. Samalla hän oli masentunut ja peloissaan siitä, että hän oli mahdollisesti menetellyt liian ankarasti. Levottomana hän odotti jonkinlaista tietoa siitä, miten hänen viestinsä oli otettu vastaan.AO6 225.4