Kristuksen rakkaus seurakuntaa kohtaan

Hyvin harras ja koskettava on apostolin vetoomus, että hänen korinttilaiset veljensä ajattelisivat uudelleen Lunastajansa verratonta rakkautta. »Te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon», hän kirjoitti, »että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.» Te tiedätte, miten korkealta hän astui alas, mihin nöyryytyksen alhoon hän laskeutui. Astuttuaan kerran kieltäymyksen ja uhrausten tielle hän ei astunut siltä sivuun ennen kuin oli antanut henkensä. Hän ei levähtänyt kertaakaan valtaistuimen ja ristin välillä.AO6 232.4

Paavali selvitteli seikkaa toisensa jälkeen, jotta hänen kirjeensä lukijat ymmärtäisivät täy- dellisesti, millaiseen alentumiseen Vapahtaja oli nöyrtynyt heidän puolestaan. Kuvattuaan Kristusta hänen ollessaan Jumalan vertainen ja Jumalan rinnalla enkelien palvonnan kohteena apostoli seuraili hänen jälkiään aina nöyryytyksen syvimpiin alhoihin asti. Paavali oli vakuuttunut siitä, että jos hänen lukijansa kykenisivät tajuamaan sen ihmeellisen uhrin, jonka taivaan Majesteetti oli antanut, kaikki itsekkyys kaikkoaisi heidän elämästään. Hän osoitti, kuinka Jumalan Poika oli luopunut kirkkaudestaan ja alistunut vapaaehtoisesti ihmisluonnon ehtoihin. Kristus oli nöyryyttänyt itsensä palvelijaksi ja ollut kuuliainen kuolemaan asti, »hamaan ristin kuolemaan asti» (Fil. 2: 8), voidakseen kohottaa langenneen ihmisen alennustilasta toivoon ja iloon ja taivaaseen.AO6 232.5

Kun tutkimme jumalallista luonnetta ristin valossa, näemme laupeuden, lempeyden ja anteeksiantamuksen yhdistyneenä oikeamielisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Näemme valtaistuimen keskellä hänet, jonka käsis-sä, jaloissa ja kyljessä ovat merkit siitä kärsimyksestä, minkä hän kesti sovittaakseen ihmisen Jumalan kanssa. Näemme Isän, joka on ääretön ja asuu luoksepääsemättömässä valkeudessa ja joka kuitenkin ottaa meidät tykönsä Poikansa ansioiden tähden. Se koston pilvi, joka ennusti vain kurjuutta ja epätoivoa, paljastaa ristiltä heijastuvassa valossa Jumalan kirjoituksen: Elä, syntinen, elä! Te katuvat, uskovat sielut, eläkää! Minä olen maksanut lunnaat.AO6 233.1

Kristusta ajatellessamme seisomme määrättömän rakkauden äärellä. Koetamme kuvata sitä rakkautta, mutta kielemme ei siihen yllä. Tarkastelemme hänen maanpäällistä elämäänsä, hänen uhriaan meidän puolestamme, hänen työtään taivaassa meidän puolustajanamme ja niitä asuinsijoja, joita hän valmistaa niille, jotka häntä rakastavat - ja voimme vain huudahtaa: Oi Kristuksen rakkauden syvyyttä ja korkeutta! »Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.» »Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi» (1 Joh. 4: 10; 3:1).AO6 233.2

Jokaisessa todellisessa opetuslapsessa tämä rakkaus palaa pyhän tulen tavoin sydämen alttarilla. Juuri maan päällä Jumalan rakkaus ilmeni Kristuksessa. Juuri maan päällä hänen lastensa tulee heijastaa tätä rakkautta nuhteettomassa elämässään. Näin syntiset ohjataan ristin luo katsomaan Jumalan Karitsaa.AO6 233.3