Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 6

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Sananjulistajien toimeentulo

    Jumalan valittuja sanansaattajia, jotka ovat mukana ulospäin suunnatussa työssä, ei tulisi milloinkaan pakottaa työskentelemään omalla kustannuksellaan, ilman veljiensä myötätuntoista ja sydämellistä tukea. Seurakunnan jäsenten velvollisuutena on osoittaa anteliaisuutta niille, jotka panevat sivuun maallisen työnsä antautuakseen sanan palvelukseen. Kun Jumalan palvelijoita kannustetaan, hänen asiansa edistyy suuresti. Mutta kun he ihmisten itsekkyyden vuoksi menettävät heille kuuluvan tuen, heidän kätensä heikkenevät ja heidän antamansa hyödyllinen panos useinkin huolestuttavasti pienenee.AO6 237.1

    Jumalan närkästys syttyy niitä kohtaan, jotka väittävät olevansa hänen seuraajiaan mutta jotka antavat pyhittäytyneiden työntekijäin kuitenkin kärsiä puutetta heidän ollessaan aktiivisessa sananjulistustyössä. Nämä itsekkäät ihmiset eivät joudu tekemään tiliä vain siitä, että ovat käyttäneet väärin Herransa rahoja, vaan myös siitä masennuksesta ja mielipahasta, jota heidän menettelynsä on aiheuttanut hänen uskollisille palvelijoilleen. Niiden, jotka kutsutaan sananpalvelijan työhön ja jotka velvollisuutensa vaatimuksesta luopuvat kaikesta ollakseen Jumalan palveluksessa, tulisi saada uhrautuvista ponnis-tuksistaan palkka, joka riittää elättämään heidät ja heidän perheensä.AO6 237.2

    Maallisen työn eri aloilla - olipa kysymys henkisestä tai ruumiilli-sesta työstä - uskolliset työntekijät voivat ansaita hyvää palkkaa. Eikö totuuden levittäminen ja sielujen johdattaminen Kristuksen tykö ole vielä tärkeämpää kuin mikään tavanomainen työ? Ja eikö niillä, jotka uskollisesti osallistuvat tähän työhön, ole perusteltu oikeus runsaaseen korvaukseen? Millaiseksi arvioimme siveelliseen hyvään tähtäävän ja aineelliseen hyvään tähtäävän työn keskinäisen arvon, sillä osoitamme, missä määrin arvostamme taivaallisia maallisten rinnalla.AO6 237.3

    Jotta rahastossa olisi varoja sananjulistustyön tukemiseksi ja lähetyshankkeissa ilmenevän avuntarpeen tyydyttämiseksi, on välttämätöntä, että Jumalan kansa tekee varauksettomia ja runsaita lahjoituksia. Sananpalvelijoiden vakavana velvollisuutena on muistuttaa seurakunnille Jumalan asian tarpeista ja kasvattaa seurakuntalaisia epäitsekkyyteen. Kun tämä laiminlyödään eivätkä seurakunnat lahjoituksillaan huolehdi muiden tarpeista, ei kärsi ainoastaan Herran työ, vaan myös se siunaus, jonka tulisi koitua uskovaisille, jää saamatta.AO6 237.4

    Vieläpä hyvin köyhienkin tulisi tuoda uhrinsa Jumalalle. Heidän tulee päästä osallisiksi Kristuksen armon jakamisesta auttamalla kieltäymyksen myötä niitä, joiden hätä on vieläkin ahdistavampi kuin heidän. Köyhän ihmisen lahja, kieltäymyksen hedelmä, kohoaa Jumalan eteen suloisena tuoksuna. Jokainen uhrautuva teko voimistaa hyväntahtoisuuden henkeä antajan sydämessä ja yhdistää hänet entistä läheisemmin häneen, joka oli rikas mutta joka meidän tähtemme tuli köyhäksi, jotta me hänen köyhyydestään rikastuisimme.AO6 237.5

    Se, kuinka leskivaimo pudotti kaksi ropoa - kaiken mitä hänellä oli - uhriarkkuun, on kirjoitettu muistiin niiden kannustukseksi, jotka ahdistavasta köyhyydestään huolimatta haluavat lahjoituksillaan edistää Jumalan asiaa. Kristus kohdisti opetuslasten huomion tähän naiseen, joka oli antanut »koko elämisensä» (Mark. 12: 44). Hän piti hänen lahjansa arvokkaampana kuin niiden suuria uhreja, joiden almujenanto ei edel-lyttänyt kieltäymystä. Paljostaan he olivat antaneet vain pienen osan. Antaakseen uhrinsa leskivaimo oli kieltänyt itseltään vieläpä elämän välttämättömyydetkin ja luottanut siihen, että Jumala huolehtii hänen huomisista tarpeistaan. Hänestä Vapahtaja julisti: »Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun» (Mark. 12: 43). Näin hän opetti, ettei lahjan arvoa ratkaise sen määrä vaan annetun osan suhteellinen suuruus ja antamisen vaikutin.AO6 238.1

    Työskennellessään seurakunnissa apostoli Paavali pyrki väsymättä sytyttämään uusien käännynnäisten sydämessä halun tehdä suuria Jumalan asian hyväksi. Usein hän kehotti heitä harjoittamaan anteliaisuutta. Puhuessaan Efesoksen vanhimmille aikaisemmasta työstään heidän keskuudessaan hän sanoi: »Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ‘Autuaampi on antaa kuin ottaa.’» »Joka niukasti kylvää”, hän kirjoitti korinttilaisille, »se myös niukasti niittää, ja joka run-saasti kylvää, se myös runsaasti niittää. Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa» (Ap.t. 20: 35; 2 Kor. 9: 6, 7).AO6 238.2

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents