Paavalin esimerkki nuorille sananjulistajille

Se, millaista hyötyä on niistä nuorista, jotka tuntevat saaneensa Jumalalta kutsun saarnata, riippuu suuresti siitä, miten he ryhtyvät työhönsä. Ne, jotka Jumala on valinnut palvelustyöhön, antavat todisteita ylevästä kutsumuksestaan ja pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin kehittymään kyvykkäiksi työntekijöiksi. He pyrkivät saamaan kokemusta, joka antaa heille suunnittelu-, järjestelyja toteuttamiskykyä. He arvostavat kutsumuksensa pyhyyttä ja tulevat itsekurin tietä yhä enemmän Mestarinsa kaltaisiksi. He ilmaisevat hänen hyvyyttään, rakkauttaan ja totuudellisuuttaan. Heidän osoittaessaan intoa heille uskottujen levisköiden kartuttamisessa seurakunnan tulisi järkevästi auttaa heitä.AO6 245.4

Ei kaikkia, jotka tuntevat saaneensa kutsun saarnata, tulisi rohkaista heittäytymään perheineen heti seurakunnan jatkuvan taloudellisen tuen varaan. Sellaiset, joilla on vähän kokemusta, ovat vaarassa tulla hemmotelluiksi pilalle imartelulla. Epäviisaan rohkaisun ansiosta he saattavat odottaa täydellistä ylläpitoa ja luulla olevansa vapaat kaikesta omasta vastuusta. Jumalan työn laajentamiseen pyhitettyjen varo- jen ei tulisi joutua sellaisten henkilöiden kulutukseen, jotka haluavat saarnata vain saadakseen elatuksen ja tyydyttääkseen itsekästä haluaan helppoon elämään.AO6 245.5

Nuoret miehet, jotka haluavat toimia sananpalvelijana, saavat hyödyllisen opetuksen siitä esimerkistä, jota Paavali näytti Tessalonikassa, Korintissa, Efesoksessa ja muualla. Vaikka hän oli taitava puhuja ja vaikka Jumala oli valinnut hänet erikoistehtävään, hän ei milloinkaan halveksinut maallista työtä, eikä hän milloinkaan lakannut uhrautumasta rakastamansa asian puolesta. »Vielä tänäkin hetkenä”, hän kirjoitti korinttilaisille, »me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina, me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme» (1 Kor. 4: 11,12).AO6 246.1

Yhtenä suurimmista opettajista Paavali suoritti halukkaasti niin merkityksellisimmät kuin vähäpätöisimmätkin velvollisuudet. Milloin olosuhteet hänen työssään Mestarinsa hyväksi näyttivät vaativan, hän auliisti harjoitti käsityöammattiaan. Silti hän oli alati valmis panemaan sivuun maallisen työnsä voidakseen kohdata evankeliumin vihollisten vastarinnan tai käyttää hyväkseen jotakin erityistä mahdollisuutta voittaa sieluja Jeesukselle. Hänen intonsa ja uutteruutensa on moite velttoudelle ja mukavuudenhalulle.AO6 246.2

Paavali todisti esimerkillään sitä seurakunnassa tuolloin vallalle päässyttä käsitystä vastaan, että evankeliumia saattoivat julistaa menestyksellisesti ainoastaan ne, jotka oli kokonaan vapautettu velvollisuudesta tehdä ruumiillista työtä. Hän osoitti käytännössä, mitä pyhittyneet maallikot voisivat tehdä monissa paikoissa, joissa ihmiset eivät olleet selvillä evankeliumin totuuksista. Hänen menettelynsä sytytti monissa nöyrissä uurastajissa halun tehdä voitavansa Jumalan asian edistämiseksi samalla kuitenkin elättäen itsensä jokapäiväisellä työllä. Akylasta ja Priskillaa ei ollut kutsuttu uhraamaan kaikkea aikaansa evankeliumin julistamiseen, mutta Jumala osoitti näiden vaatimattomien työntekijöiden avulla Apollokselle totuuden tien entistä selvemmin. Herra käyttää erilaisia välikappaleita aivoituksensa toteuttamiseen. Samalla kun muutamat Jumalalta erityislahjoja saaneet on valittu omistamaan kaikki voimansa evankeliumin opettamiselle ja saarnaamiselle, monet muutkin, joita ei ole asetettu tehtäväänsä ihmiskätten päällepanemisella, on kutsuttu täyttämään tärkeätä osaa sielujen pelastamisessa.AO6 246.3

Omasta elatuksestaan huolehtivan evankeliuminpalvelijan edessä on laaja työkenttä. Monet voivat saada arvokkaita kokemuksia sananjulistustyöstä uurastamalla osan ajasta jollakin ruumiillisen työn alalla. Tällä tavalla saattaa kehittyä vahvoja työntekijöitä tärkeisiin tehtäviin avun tarpeessa oleville kentille.AO6 246.4

Uhrautuva Jumalan palvelija, joka työskentelee uupumatta sanan ja opin parissa, kantaa sydämellään raskasta taakkaa. Hän ei mittaa työtään tunnein. Hänen palkkansa ei vaikuta hänen työskentelytapaansa, eikä hän käännä selkäänsä velvollisuudelleen epä-suotuisien olosuhteiden vuoksi. Taivaasta hän on saanut määräyksensä, ja taivaasta hän odottaa saavansa palkkansa, kun hänelle uskottu työ on tehty.AO6 246.5