Työ uusilla lähetyskentillä

Jumalan silmissä ei ole mitään kallisarvoisempaa kuin hänen pal-velijansa, jotka lähtevät maanpiirin viljelemättömille seuduille kyl-vämään totuuden siementä sadon toivossa. Ei kukaan muu kuin Kristus kykene mittaamaan, millaista huolta hänen palvelijansa tuntevat etsiessään kadotettuja. Hän suo heille Henkensä, ja heidän toimestaan sielut kääntyvät pois synnistä vanhurskauteen.AO6 256.1

Jumala kutsuu lähetystyöntekijöikseen henkilöitä, jotka ovat val-miita jättämään maatilansa, ansiotyönsä ja tarpeen tullen vieläpä perheensä. Tätä kutsua noudatetaan. Jo menneinä aikoina on ollut henkilöitä, jotka ovat Kristuksen rakkauden ja kadotettujen hädän velvoittamina jättäneet kodin mukavuudet ja ystävät, vieläpä vaimon ja lapset, mennäkseen vieraisiin maihin epäjumalanpalvelijoiden ja villi-ihmisten keskuuteen julistamaan armon sanomaa. Monet ovat tässä yrityksessään menettäneet henkensä, mutta toisia on ilmaantunut jatka-maan heidän työtään. Näin Kristuksen asia on edistynyt askel askelelta, ja murheella kylvetty siemen on tuottanut runsaan sadon. Jumalan tuntemus on levinnyt laajalle, ja ristin lippu on pystytetty pakanamaihin.AO6 256.2

Yhdenkin syntisen kääntymiseksi sananpalvelijan tulisi ponnistaa voimansa äärimmilleen. Sielu, jonka Jumala on luonut ja Kristus lunastanut, on suuriarvoinen niiden mahdollisuuksien vuoksi, jotka sillä on edessään, niiden hengellisten siunausten vuoksi, joita sille on suotu, niiden kykyjen vuoksi, joita sillä voi olla, mikäli Jumalan sana sitä elähdyttäisi, ja sen kuolemattomuuden vuoksi, jonka se voi saavuttaa evankeliumissa tarjoutuvan toivon myötä. Jos Kristus jätti ne yhdeksänkymmentäyhdeksän voidakseen etsiä ja pelastaa yhden kadonneen lampaan, onko meillä oikeus menetellä toisin? Eikö se, ettemme välitä työskennellä niin kuin Kristus työskenteli, uhrautua niin kuin hän uhrautui, ole pyhien velvollisuuksien pettämistä ja Jumalan häpäisemistä?AO6 256.3

Oikean sananpalvelijan sydän on täynnä voimallista halua pelastaa sieluja. Aikaa ja voimia uhrataan, vaivannäköä ei karteta, sillä toisten on kuultava ne totuudet, jotka toivat asianomaisen sielulle suuren riemun, rauhan ja ilon. Kristuksen Henki lepää hänen päällään. Hän valvoo sieluja niin kuin ne, joiden on tehtävä tili. Hänen katseensa on kiinnitettynä Golgatan ristiin. Hän katsoo ylennettyä Vapahtajaa, luottaa hänen armoonsa, uskoo, että hän on oleva hänen kanssaan loppuun asti hänen kilpenään, voimanaan ja tarmonaan. Näin hän tekee työtä Jumalan palveluksessa. Kehotuksin ja vetoomuksin sekä Jumalan rakkauden vakuutuksin hän pyrkii voittamaan sieluja Jeesukselle, ja taivaassa hänet luetaan niiden joukkoon, jotka ovat »kutsutut ja valitut ja uskolliset» (Ilm. 17:14).AO6 256.4