Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 6

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Mielialat Jerusalemissa

    Aikaisempina vuosina, jolloin evankelioimistyötä oli pakanoiden keskuudessa harjoitettu, muutamat jerusalemilaisista johtavista veljistä olivat pitäneet kiinni vanhoista ennakkoluuloistaan ja aja-tustottumuksistaan eivätkä olleet sydämestään tukeneet Paavalia ja hänen työtovereitaan. Halutessaan kiihkeästi säilyttää joitakin merkityksettömiä muotoja ja seremonioita he olivat unohtaneet siunauksen, joka koituisi heille ja heidän rakastamalleen asialle, mi-käli Herran työn kaikki osat pyrittäisiin liittämään toisiinsa yhdeksi kokonaisuudeksi. Vaikka he olivat halukkaita suojelemaan kristillisen seurakunnan etuja, he eivät olleet kyenneet pysymään Jumalan johdatuksen tasalla. Siksi he koettivat inhimillisessä viisaudessaan asettaa työntekijöille monia tarpeettomia rajoituksia. Niinpä ilmaantui joukko henkilöitä, jotka eivät olleet henkilökohtaisesti selvillä niistä muuttuvista olosuhteista ja erityisistä tarpeista, mitkä liittyivät työntekijöiden toimintaan kaukaisilla työkentillä. Kuitenkin he väittivät, että heillä oli valta määrätä kyseisillä kentillä toimivia veljiään noudattamaan joitakin säädettyjä työmenetelmiä. He katsoivat, että evankeliointityötä oli harjoitettava heidän mielipiteittensä mukaisesti.AO6 276.4

    Oli kulunut useita vuosia siitä, kun jerusalemilaiset veljet olivat yhdessä muiden johtavien seurakuntien edustajien kanssa huolellisesti harkinneet vaikeita ongelmia. Kysymys oli ollut menetelmistä, joita pakanoiden keskuudessa työskentelevät olivat noudattaneet. Tämän neuvottelukokouksen päättyessä veljet olivat yksimielisesti antaneet seurakunnille muutamia selkeäsanaisia suosituksia eräistä uskonnollisista menoista ja tavoista, muun muassa ympärileikkauksesta. Tässä samassa yhteisessä neuvottelukokouksessa veljet olivat niin ikään yksimielisesti suositelleet kristillisille seurakunnille Barnabasta ja Paavalia työntekijöinä, jotka ansaitsivat jokaisen uskovan täyden luottamuksen.AO6 277.1

    Mainitussa kokouksessa oli läsnä muutamia, jotka olivat ankarasti arvostelleet työmenetelmiä, Joita apostolit, pakanamaailman evankelioimisesta vastuulliset miehet, olivat noudattaneet. Mutta kokouksen aikana heidän näkemyksensä Jumalan aivoituksesta olivat avartuneet, ja he olivat tehneet veljiensä mukana ne viisaat Päätökset, jotka tekivät mahdolliseksi uskovaisten koko joukon yhtenäistämisen.AO6 277.2

    Kun myöhemmin kävi ilmi, että pakanoiden keskuudesta saatujen käännynnäisten määrä lisääntyi nopeasti, muutamat Jerusalemissa olevat johtavat veljet alkoivat uudelleen elätellä aikaisempia ennakkoluulojaan Paavalin ja hänen tovereittensa työskentelymenetelmien suhteen. Nämä ennakkoluulot voimistuivat vuosien mittaan, kunnes jotkut johtajista päättivät, että evankeliomistyötä oli vastedes tehtävä heidän omien ajatustensa mukaisesti. Jos Paavali mukauttaisi menetelmänsä eräisiin heidän kannattamiinsa toimintasääntöihin, he antaisivat tunnustuksensa ja tukensa hänen työlleen; muussa tapauksessa he eivät voisi enää suhtautua siihen suopeasti tai antaa sille tukeaan.AO6 277.3

    Nämä miehet olivat unohtaneet, että Jumala on kansansa opettaja. Jokaisen hänen asiaansa edistävän työntekijän tulee saada omakohtaista kokemusta jumalallisen Johtajan seuraamisessa turvautumatta ihmisen välittömään ohjaukseen. Hänen työntekijöittensä ei tule muokkautua ja muovautua ihmisen ajatusten vaan jumalallisen esikuvan mukaisiksi.AO6 277.4

    Se tapa, jolla apostoli Paavali oli opettanut kansaa, »ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista”. Pyhä Henki oli ilmoittanut hänelle hänen julistamansa totuudet, »sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Juma- lan Henki. — ja siitä”, Paavali totesi, »me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti» (1 Kor. 2: 4, 10-13).AO6 277.5

    Koko palvelustoimintansa ajan Paavali oli turvautunut Jumalan suoraan ohjaukseen. Samanaikaisesti hän oli pyrkinyt hyvin huolellisesti työskentelemään sen mukaisesti kuin yhteisessä neuvottelukokouksessa Jerusalemissa oli päätetty. Tämän ansiosta »seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat päivä päivältä yhä enemmän jäseniä» (Ap.t. 16: 5). Ja nyt, vaikka muutamat osoittivat myötätunnon puutetta häntä kohtaan, hän sai lohtua tietoisuudesta, että hän oli tehnyt velvollisuutensa vaalimalla käännynnäisissään uskollisuuden, epäitsekkyyden ja veljellisen rakkauden henkeä. Se ilmeni tällä kertaa niinä runsaina lahjoina, jotka hän saattoi asettaa juutalaisten vanhinten eteen.AO6 278.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents