Paavalilta vaaditaan seremonialain noudattamista

»Sinä näet, veli”, he sanoivat vastaukseksi hänen todistukseensa, »kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita. Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoon-tuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä. Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme päättäneet ja kirjoittaneet, että heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta.»AO6 279.1

Veljet toivoivat, että Paavali noudattamalla saamaansa ehdotusta osoittaisi kiistattomalla tavalla vääriksi hänestä levitetyt erheelliset tiedot. He vakuuttivat hänelle, että edellisen neuvottelukokouksen päätös, joka koski pakanakäännynnäisiä ja seremonialakia, oli yhä voimassa. Mutta nyt annettu neuvo ei ollut tuon päätöksen mukainen. Tämä ohje ei ollut Jumalan Hengen innoittama, vaan se oli pelkuruuden hedelmää. Jerusalemin seurakunnan johtajat tiesivät, että mikäli kristityt eivät mukautuisi seremonialakiin, he langettaisivat päälleen juutalaisten vihan ja jättäytyisivät alttiiksi vainolle. Sanhedrin teki kaikkensa estääkseen evankeliumin leviämisen. Mainittu neuvosto valitsi henkilöitä seurailemaan apostoleja, varsinkin Paavalia, ja kaikin mahdollisin keinoin vastustamaan heidän työtään. Jos Kristukseen uskovat tuomittaisiin sanhedrinin edessä lain rikkojina, he saisivat pikaisen ja ankaran rangaistuksen juutalaisuuden hylänneinä luopioina.AO6 279.2

Monet evankeliumin omaksuneista juutalaisista kunnioittivat yhä seremonialakia ja olivat aivan liiankin auliita tekemään epäviisaita myönnytyksiä. Siten he toivoivat saavuttavansa maanmiestensä luottamuksen, poistavansa heidän ennakkoluuloisuutensa ja saavansa heidät uskomaan Kristukseen maailmaan Lunastajana. Paavali tajusi, että niin kauan kuin monet Jerusalemin seurakunnan johtavista jäsenistä pysyt - telisivät ennakkoluuloisina häntä kohtaan, he pyrkisivät jatkuvasti vastustamaan hänen vaikutustaan. Hän ymmärsi, että jos hän jollakin kohtuullisella myönnytyksellä kykenisi voittamaan heidät totuuden puolelle, hän saisi poistetuksi suuren esteen muissa paikoissa suoritettavan evankelioimistyön tieltä. Mutta Jumala ei antanut hänelle oikeutta tehdä niin suurta myönnytystä kuin he pyysivät.AO6 279.3

Kun ajattelemme Paavalin suurta halua olla sopusoinnussa veljiensä kanssa, hänen hellyyttään uskossa heikkoja kohtaan, hänen kunnioittavaa suhtautumistaan apostoleihin, jotka olivat olleet Kristuksen seurassa, ja Jaakobiin, Herran veljeen, sekä hänen pyrkimystään olla mieliksi kaikille sikäli kuin tämä ei edellyttänyt häneltä periaatteiden uhraamista - kun ajattelemme tätä kaikkea, on vähemmän yllättävää, että hän katsoi parhaaksi luopua siitä lujasta, päättäväisestä linjasta, jota hän oli tähän asti noudattanut. Mutta hänen sovitteluyrityksensä eivät johtaneetkaan toivottuun tulokseen vaan jyrkensivät ristiriitaa, jouduttivat hänen ennustettuja kärsimyksiään ja erottivat hänet veljistään, minkä johdosta seurakunta menetti yhden vahvimmista tukipylväistään, ja kristittyjen sydämet kaikissa maissa saivat aihetta murheeseen.AO6 279.4

Seuraavana päivänä Paavali ryhtyi toteuttamaan vanhinten neuvoa. Hän vei temppeliin ne neljä miestä, joiden antaman nasiirilupauksen (ks. 4 Moos. 6) määräaika oli lähestymässä loppuaan, »ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä tulisivat päättymään, jota ennen heidän kunkin edestä oli tuotava uhri». Oli toimitettava siis vielä eräitä kallishintaisia puhdistautumisuhreja.AO6 280.1