Paavali vangitaan

Ne, jotka olivat neuvoneet Paavalia ryhtymään tällaiseen, eivät olleet perusteellisesti harkinneet sitä suurta vaaraa, jolle hän täten joutuisi alttiiksi. Kyseisenä ajan-kohtana Jerusalem oli täynnä hartaudenharjoittajia, joita oli tullut monista maista. Kun Paavali Jumalalta saamaansa käskyä noudattaen oli julistanut evankeliumia pakanoille, hän oli käynyt monissa maailman suurimmista kaupungeista, ja hänet tunsivat erinomaisesti tuhannet niistä, jotka olivat tulleet vieraista maista Jerusalemiin juhlille. Näiden joukossa oli henkilöitä, joiden sydän oli täynnä katkeraa vihaa Paavalia kohtaan. Niinpä hänen oli suorastaan hengenvaarallista astua temppeliin julkisen tilaisuuden aikana. Useana päivänä hän astui sisään ja ulos jumalanpalvelijoiden joukossa kenenkään häntä huomaamatta. Mutta ennen määräajan päättymistä muutamat Aasiasta tulleet juutalaiset tunsi-vat hänet hänen keskustellessaan erään papin kanssa toimitettavista uhreista.AO6 280.2

Riivaajien raivolla he syöksyivät hänen kimppuunsa huutaen: »Israelin miehet, auttakaa! Tämä on se mies, joka kaikkialla opettaa kaikkia ihmisiä meidän kansaamme ja lakiamme ja tätä paikkaa vastaan.» Ja kun ihmiset noudattivat avunpyyntöä, hänestä lausuttiin vielä yksi syytös: »onpa vielä tuonut kreikkalaisia pyhäkköönkin ja saastuttanut tämän pyhän paikan.»AO6 280.3

Juutalaisten lain mukaan ympärileikkaamattomalle henkilölle oli kuolemanrangaistuksen uhalla kiellettyä astua pyhäkön sisäpihoille. Paavali oli nähty kaupungissa efesoslaisen Trofimuksen seurassa, ja hänen otaksuttiin tuoneen hänet temppeliin. Tätä hän ei ollut tehnyt, ja koska hän itse oli juutalainen, hän ei ollut rikkonut lakia saapuessaan temppeliin. Mutta vaikka syytös oli täysin valheellinen, se oli omiaan lisäämään kansan ennakkoluuloisuutta. Kun huuto yltyi ja kantautui läpi temppelin pihojen, sinne kerääntyneet ihmisjoukot joutuivat hillittömän kiihkon valtaan. Uutinen levisi nopeasti kaikkialle Jerusalemiin, »ja koko kaupunki tuli liikkeelle, ja väkeä juoksi kokoon».AO6 280.4

Ajatus, että joku Israelista noussut luopio muka otti häpäistäkseen temppelin juuri silloin, kun tuhannet olivat tulleet sinne maailman kaikista osista harjoittamaan hartautta, nostatti kiihtyneessä väkijoukossa mitä kiivaimpia tunteita. »He ottivat Paavalin kiinni, raastoivat hänet ulos pyhäköstä, ja heti portit suljettiin.AO6 281.1

»Kun he tahtoivat hänet tappaa, sai sotaväenosaston päällikkö sanan, että koko Jerusalem oli kuohuksissa.» Klaudius Lysias tunsi mainiosti levottomat ainekset, joiden kanssa hän oli tekemisissä, ja hän »otti heti paikalla mukaansa sotilaita ja sadanpäämiehiä ja riensi alas heidän luoksensa. Kun he näkivät päällikön ja sotilaat, lakkasivat he lyömästä Paavalia.» Tietämättä mellakan aihetta mutta todeten, että kansanjoukon raivo kohdistui Paavaliin, tuo roomalainen sotapäällikkö arveli, että kysymyksessä oli muuan egyptiläinen kapinoitsija, josta hän oli kuullut mutta joka oli toistaiseksi välttynyt tulemasta Vangituksi. Niinpä hän »otatti hänet kiinni ja käski sitoa hänet kaksilla kahleilla ja kysyi, kuka hän oli ja mitä hän oli tehnyt». Heti kajahti ilmoille monia äänekkäitä ja vihaisia syytöksiä; »kan-sanjoukosta huusivat toiset sitä, toiset tätä. Ja koska hän melun tähden ei voinut saada varmaa selkoa, käski hän viedä hänet kasarmiin. Ja kun Paavali tuli portaille, täytyi sotamiesten kantaa häntä kansan väkivallan tähden; sillä suuri kansanpaljous seurasi perässä ja huusi: ‘Vie pois hänet!’»AO6 281.2