Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 6

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Paavali puhuu kansalle

    Hälinän keskellä apostoli säilytti tyyneytensä ja mielenmalttinsa. Hänen ajatuksensa olivat kohdistuneina Jumalaan, ja hän tiesi, että taivaan enkelit olivat hänen ympärillään. Hän oli haluton lähtemään temppelistä yrittämättä selvittää totuutta maanmiehilleen. Kun häntä tuotiin kasar-miin, hän sanoi päällikölle: »Onko minun lupa sanoa sinulle jotakin?» Lysias vastasi: »Osaatko sinä siis kreikkaa? Etkö sitten olekaan se egyptiläinen, joka hiljakkoin villitsi ne neljätuhatta murhamiestä ja vei heidät erämaahan?» Tähän Paavali sanoi: »Minä olen juutalainen mies, Tarson, tunnetun Kilikian kaupungin, kansalainen; pyydän sinua, salli minun puhua kansalle.»AO6 281.3

    Pyyntöön suostuttiin, ja niinpä »Paavali, seisoen portailla, viittasi kädellään kansalle». Ele veti puoleensa läsnäolijoiden huomion, ja hänen käyttäytymisensä herätti heissä pakostakin kunnioitusta. »Ja kun oli syntynyt syvä hiljaisuus, puhui hän heille hebreankielellä ja sanoi: ‘Miehet, veljet ja isät, kuulkaa, mitä minä nyt teille puolustuksekseni puhun.’» Noiden tutulla heprean kielellä lausuttujen sanojen kaikuessa »syntyi vielä suurempi hiljaisuus»; ja kaikkien ollessa vaiti Paavali jatkoi:AO6 281.4

    »Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä kiivailette.» Kukaan ei voinut kiistää apostolin sanoja, olivathan hänen mainitsemansa seikat varsin tunnettuja monille, jotka yhä elivät Jerusalemissa. Sitten hän kuvasi kiivautta, jolla hän oli aikanaan vainonnut Kristuksen opetuslapsia aina kuolemaan asti. Hän selvitteli kääntymykseensä liittyneitä olosuhteita ja kertoi kuulijoilleen, kuinka hänen oma ylpeä sydämensä oli joutunut nöyrtymään ristiinnaulitun Nasaretilaisen edessä. Jos hän olisi koettanut ryhtyä väittelyyn vastustajiensa kanssa, he olisivat itsepäisesti kieltäytyneet kuuntelemasta hänen sanojaan. Mutta kuvaukseen hänen kokemuksistaan sisältyi niin vakuuttava voima, että se tuntui sillä erää pehmittävän ja taivuttavan heidän sydämensä.AO6 282.1

    Sitten hän pyrki osoittamaan, ettei hän ollut ryhtynyt työhönsä pakanain keskuudessa omasta tahdostaan. Hän oli halunnut työskennellä oman kansansa hyväksi, mutta juuri tuossa samassa temppelissä Jumalan ääni oli puhunut hänelle pyhässä näyssä ja johdattanut hänen kulkunsa »kauas pakanain tykö».AO6 282.2

    Tähän asti kansa oli kuunnellut hiljaa ja tarkkaavasti, mutta kun Paavali tuli kuvauksessaan siihen vaiheeseen, jossa hänet oli määrätty Kristuksen lähettilääksi pakanoiden keskuuteen, läsnäolijat yltyivät uudelleen raivoon. Tottuneina pitämään itseänsä ainoana kansansa, jolla oli Jumalan mielisuosio, he olivat haluttomia päästämään halveksittuja pakanoita osallisiksi oikeuksista, joiden oli tähän asti katsottu kuuluvan yksinomaan heille. He korottivat äänensä puhujan ääntä voimak-kaammaksi ja huusivat: »Pois maan päältä tuommoinen! Sillä ei hän saa elää.»AO6 282.3

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents