Paavali maaherra Feliksin haltuun

Lysias päätti heti siirtää Paavalin tapauksen pois itseltään maaherra Feliksille. Juutalaiset olivat kansana kiihtymyksen ja ärtymyksen tilassa, ja mellakoita sattui tuon tuostakin. Apostolin jääminen Jerusalemiin saattoi johtaa seurauksiin, jotka olisivat vaaraksi kaupungille ja vieläpä päällikölle itselleen. Niinpä hän »kutsui luoksensa kaksi sadanpäämiestä ja sanoi heille: ‘Pitäkää yön kolmannesta hetkestä lähtien kaksisataa sotamiestä valmiina lähtemään Kesareaan ja seitsemänkymmentä ratsumiestä ja kaksisataa keihäsmiestä, ja varatkaa ratsuja pannaksenne Paavalin ratsaille ja viedäksenne hänet vahingoittumatonna maaherra Feeliksi luo.’»AO6 285.5

Paavalin toimittamisessa pois ei ollut hukattavissa hetkeäkään. »Sotamiehet, saamansa käskyn mukaan, ottivat Paavalin ja veivät hänet yötä myöten Antipatrikseen.» Sieltä ratsumiehet jatkoivat vangin kanssa matkaa Kesareaan, jota vastoin neljäsataa sotamiestä palasivat Jerusalemiin.AO6 285.6

Sotilasosaston johtaja luovutti vankinsa Feliksille ja ojensi samalla kirjeen, jonka päällikkö oli antanut hänen välitettäväkseen: »Klaudius Lysias lausuu terveh- dyksen korkea-arvoiselle maaherralle Feeliksille. Tämän miehen ottivat juutalaiset kiinni ja olivat vähällä hänet tappaa; silloin minä tulin saapuville sotäväen kanssa ja pelastin hänet, saatuani tietää, että hän on Rooman kansalainen. Ja koska tahdoin tietää, mistä asiasta he häntä syyttivät, vein hänet heidän neuvostoonsa ja havaitsin, että häntä syytettiin heidän lakiaan koskevista riitakysymyksistä, mutta ettei ollut kannetta mistään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet. Mutta kun minulle on annettu ilmi, että miestä vastaan on tekeillä salahanke, lähetän hänet nyt heti sinun luoksesi; olen myös kehottanut hänen syyttääjiään sanomaan sanottavansa häntä vastaan sinun edessäsi.»AO6 285.7

Luettuaan tiedonannon Feliks tiedusteli, mistä maakunnasta vanki oli, ja saatuaan kuulla, että hän oli Kilikiasta, hän sanoi: »Minä kuulustelen sinua, kun syyttäjäsikin saapuvat.» »Ja hän käski vartioida häntä Herodeksen linnassa.»AO6 286.1

Paavali ei suinkaan ollut ensimmäinen Jumalan palvelija, joka oli löytänyt pakanoiden keskuudesta turvapaikan Herralle näennäisesti omistautuneen kansan pahansuopaisuutta vastaan. Paavalia kohtaan tuntemassaan raivossa juutalaiset olivat lisänneet uuden rikoksen siihen synkkään luetteloon, joka edusti tuon kansan historiaa. He olivat entisestäänkin paaduttaneet sydämensä totuutta vastaan ja saattaneet tuomionsa entistä varmemmaksi.AO6 286.2

Perin harvat tajuavat, mitä kaikkea merkitsivät ne sanat, jot-ka Kristus lausui, kun hän Nasaretin synagoogassa julisti olevansa Voideltu. Hän ilmoitti, että hänen tehtävänään oli lohduttaa, siunata ja pelastaa murheellisia ja syntisiä. Nähdessään sitten ylpeyden ja epäuskon hallitsevan kuulijoittensa sydäntä hän muistutti heille, että Jumala oli menneinä aikoina kääntynyt pois valitusta kansastaan heidän epäuskonsa ja niskoittelunsa tähden ja ilmoittanut itsensä niille pakanamaiden asukkaille, jotka eivät olleet hylänneet taivaan valoa. Sarpatilainen leskivaimo ja syyrialainen Naeman olivat eläneet kaiken saamansa valon mukaan, ja tästä syystä heidät katsottiin vanhurskaammiksi kuin Jumalan valittu kansa, joka oli luopunut hänestä ja hylännyt periaatteensa oman mukavuutensa ja maailmallisen kunnian vuoksi.AO6 286.3

Kristus lausui Nasaretin juutalaisille pelottavan totuuden julis-taessaan, ettei uskollinen Jumalan sanansaattaja ollut turvassa luopio-Israelin keskuudessa. He eivät tuntisi hänen arvoaan eivätkä antaisi tunnustusta hänen työlleen. Vaikka juutalaisten johtajat väittivät suuresti kiivailevansa Jumalan kunnian ja Israelin edun puolesta, he olivat kummankin vihollisia. Neuvoillaan ja esimerkillään he johdattivat kansaa yhä kauemmaksi Jumalalle osoitettavasta kuuliaisuudesta - johdattivat juutalaisia tilaan, jossa he eivät voisi turvautua hänen suojelukseensa ahdistuksen aikana.AO6 287.1

Sanat, joilla Vapahtaja oli nuhdellut nasaretilaisia, soveltuivat Paavalin tapauksessa paitsi juutalaisiin myös hänen omiin uskonveljiinsä. Jos seurakunnan johtajat olisivat täydellisesti luopuneet apostolia kohtaan tuntemastaan katkeruudesta ja tunnustaneet hänet mieheksi, jonka Jumala oli erityisesti kutsunut viemään evankeliumia pakanoille, Herra olisi säästänyt hänet heille. Jumala ei ollut säätänyt, että Paavalin toiminta päättyisi näin pian, mutta hän ei tehnyt ihmettä katkaistakseen sen tapahtumaketjun, jonka Jerusalemin seurakunnan johtajat olivat menettelyllään Panneet alulle.AO6 287.2

Tuo sama henki johtaa yhä samoihin seurauksiin. Se, ettei ju-malallisen armon osoituksia ole arvostettu eikä käytetty hyväksi, on riistänyt seurakunnalta monia siunauksia. Kuinka usein Herra olisikaan pitkittänyt jonkun uskollisen sananpalvelijan työtä, kunhan vain hänen toimiaan olisi arvostettu. Mutta jos seurakunta antaa sielujen vihollisen vääristää ymmärryksen, niin että seurakuntalaiset välittävät ja tulkitsevat erheellisesti Kristuksen palvelijan sanoja ja tekoja, jos he ottavat asiaksensa seistä hänen tiellään ja haitata hänen hyödyllisyyttään, Herra toisinaan pidättää heiltä antamansa siunauksen.AO6 287.3

Saatana pyrkii jatkuvasti edustajiensa välityksellä masentamaan ja tuhoamaan niitä, jotka Jumala on valinnut suorittamaan suurta ja hyvää työtä. Nämä saattavat olla valmiit uhraamaan henkensäkin Kristuksen asian eteenpäin viemiseksi, mutta suuri eksyttäjä synnyttää heidän veljissään heitä kohtaan epäilyjä, joiden elättely kalvaa luottamusta heidän luonteensa nuhteettomuuteen ja turmelee heidän toimintamahdollisuuksiaan. Liiankin usein hänen onnistuu tuottaa heille heidän omien veljiensä välityksellä sellaista sydämen murhetta, että Jumala puuttuu armollisesti tapahtumien kulkuun ja suo vainotuille palvelijoilleen levon. Kun kädet on ristitty hengettömän rinnan päälle, kun varoittava ja kannustava ääni on vaiti, silloin uppiniskaiset saattavat havahtua tajuamaan ja arvostamaan siunauksia, jotka he ovat torjuneet luotaan. Jumalan palvelijoiden kuolema saattaa saada aikaan sellaista, mitä heidän elämänsä ei saanut aikaan.AO6 287.4