Rajuilma

Sadanpäämies päätti noudattaa enimmistön kantaa. Niinpä »kun etelätuuli alkoi puhaltaa», he lähtivät Kauniista satamista toivoen pian pääsevänsä määräpaikkaansa. »Mutta ennen pitkää syöksyi saaren päällitse raju tuuli”; »laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta tuuleen».AO6 303.1

Tuulispään kourissa alus lähestyi pientä Kaudan saarta, ja sen suojassa oltaessa merimiehet valmistautuivat pahimpaan. Pelastusvene, heidän ainoa turvansa mikäli laiva uppoaisi, oli hinauksessa ja vaarassa hajota kappaleiksi minä hetkenä hyvänsä. Heidän ensimmäisenä tehtävänään oli nostaa vene alukseen. Tämän jälkeen ryhdyttiin kaikkiin mahdollisiin varotoimiin laivan vahvis-tamiseksi ja varustamiseksi myrskyä vastaan. Pienen saaren tarjoamaa vähäistä suojaa ei riittänyt pitkäksi aikaa, ja pian myrsky pääsi puhaltamaan jälleen täydellä raivollaan.AO6 303.2

Rajuilma puhalsi koko yön, ja huolimatta varotoimista alus vuoti. Seuraavana päivänä heitettiin lastia mereen. Tuli jälleen yö, mutta tuuli ei laantunut. Myrskyn runtelema laiva pirstoutuneine mastoineen ja repeytyneine purjeineen heittelehti sinne tänne raivokkaan myrskyn kourissa. Joka hetki vaikutti siltä kuin natisevat puuosat pettäisivät aluksen kieppuessa ja vavistessa myrskyn iskuista. Vuoto lisääntyi no-peasti, ja matkustajat ja miehistö uurastivat pumppujen kimpussa jatkuvasti. Kenelläkään laivassa olevalla ei ollut mahdollisuutta hetkenkään lepoon. »Kolmantena päivänä», Luukas kirjoittaa, »he omin käsin viskasivat mereen laivan kaluston. Mutta kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo.»AO6 304.1