Kirje filippiläisille

Paavali kirjoitti kirjeensä filippiläisille, kuten kolossalaisillekin, ollessaan vankina Roomassa. Filippin seurakunta oli lähettänyt lahjoja Paavalille Epafrodituksen välityksellä, josta Paavali käyttää sanoja »veljeni, työkumppanini ja taistelutoverini», »teidän lähettinne» ja auttaja »minun tarpeissani”. Roomassa ollessaan Epafroditus oli sairaana, »kuoleman kielissä; mutta Jumala armahti häntä”, Paavali kirjoitti, »eikä ainoastaan häntä, vaan myös minua, etten saisi murhetta murheen päälle”. Kuullessaan Epafrodituksen sairastumisesta Filippin uskovat huolestuivat hänen vuokseen, joten hän päätti palata heidän luokseen. »Hän ikävöi teitä kaikkia», Paavali kirjoitti, »ja on kovin levoton siitä, että olitte kuulleet hänen sairastavan. -Lähetän hänet sentähden kiiruimmiten, että te hänet nähdessänne taas iloitsisitte ja minäkin olisin murheettomampi. Ottakaa siis hänet vastaan Herrassa kaikella ilolla, ja pitäkää semmoisia kunniassa; sillä Kristuksen työn tähden hän joutui aivan kuoleman partaalle, kun pani henkensä alttiiksi tehdäkseen minulle -palveluksen.»AO6 328.3

Epafrodituksen mukana Paavali lähetti filippiläisille uskoville kir-jeen, jossa hän kiitti heitä heiltä saamistaan lahjoista. Kaikista seurakunnista oli Filippin seurakunta runsaskätisimmin huolehtinut Paavalin tarpeista. »Tiedättehän tekin, filippiläiset», apostoli sanoi kirjeessään, »että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta. Sillä Tessalonikaankin te minulle kerran, jopa kahdesti, lähetitte, mitä tarvitsin. Ei niin, että haluaisin lahjaa, vaan minä haluan teidän hyväksenne karttuvaa hedelmää. Olen nyt saanut kaikkea, jopa ylenpalttisesti; minulla on yllinkyllin, saatuani Epafroditukselta teidän lähetyksenne, joka on ‘suloinen tuoksu’, otollinen, Jumalalle mieluinen uhri.»AO6 328.4

»Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan, aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta, kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka, varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset. Sillä Jumala on minun todistajani, kuinka minä teitä kaikkia ikävöitsen —. Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi, täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.»AO6 329.1