Tappiolta näyttäväkin koituu voitoksi

Jumalan armo oli Paavalin tukena hänen ollessaan vankeudessa ja auttoi häntä iloitsemaan ahdistuksenkin keskellä. Uskolla ja varmuudella hän kirjoitti filippiläisille veljilleen, että hänen vankeutensa oli johtanut evankeliumin leviämiseen. »Minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte», hän totesi, »että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi, niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden, ja että useimmat veljistä, saaden Herrassa uskallusta minun kahleistani, yhä enemmän rohkenevat pelkäämättä puhua Jumalan sanaa.»AO6 329.2

Tässä Paavalin kokemuksessa meillä on jotakin opittavaa, sillä siitä näemme, kuinka Jumala toimii. Herra voi muuttaa voitoksi sen, mikä meistä näyttää pettymykseltä ja tappiolta. Olemme vaarassa unohtaa Jumalan, tyytyä katselemaan näkyväisiä sen sijaan, että kiinnittäisimme uskossa katseemme siihen, mikä ei näy. Kun koemme vastoinkäymisiä tai onnettomuuksia, olemme kärkkäät syyttämään Jumalaa välin-pitämättömyydestä tai julmuudesta. Jos hän katsoo soveliaaksi riistää meiltä toimintamahdollisuudet jollakin työsaralla, me murehdimme emmekä tule ajatelleeksi, että Jumala saattaa näin toimia meidän parhaaksemme. Meidän on tarpeen oppia, että kurituskin kuuluu hänen suureen suunnitelmaansa ja että kärsimyksen sauvan alla kristitty voi toisinaan tehdä Mestarin hyväksi enemmän kuin ollessaan aktiivisessa palveluksessa.AO6 329.3

Esimerkkinä kristillisestä elämästä Paavali muistutti filippiläisille Kristuksesta, »joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti».AO6 330.1

»Siis, rakkaani”, hän jatkoi, »samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.»AO6 330.2

Nämä sanat kirjoitettiin muistiin jokaisen kilvoitelevan sielun tueksi. Paavali kohottaa nähtäväksemme täydellisyyden tason ja osoittaa, kuinka se on saavutettavissa. »Ahkeroikaa, - että pelastuisitte», hän sanoo, »sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa.»AO6 331.1

Pelastuksen saavuttaminen edellyttää yhteistoimintaa, yhteistä pyrkimystä. Jumalan ja katuvan syntisen tulee olla yhteistyössä. Tämä on välttämätöntä oikeiden periaatteiden muovautumiseksi luonteessa. Ihmisen tulee vakavasti pyrkiä voittamaan kaikki se, mikä estää häntä yltämästä täydellisyyteen. Mutta hänen menestyksensä on kokonaan riippuvainen Jumalasta. Pelkkä inhimillinen pyrkimys ei riitä. Ilman jumalallisen voiman tukea siitä ei ole mitään hyötyä. Jumala toimii ja ihminen toimii. Ihmisen on vastustettava kiusausta ja hänen on ammennettava voimansa Jumalalta. Toisella puolen on ääretön viisaus, myötätunto ja voima, toisella puolen heikkous, syntisyys, täydellinen avuttomuus.AO6 331.2

Jumala toivoo, että pystyisimme hallitsemaan itseämme. Mutta hän ei voi auttaa meitä ilman meidän suostumustamme ja yhteistoimintaamme. Jumalan Henki vaikuttaa ihmiselle annettujen kykyjen ja ominaisuuksien välityksellä. Omin voimin emme kykene saattamaan pyrkimyksiä, haluja ja taipumuksia sopusointuun Jumalan tahdon kanssa. Mutta jos olemme »halukkaita tulemaan halukkaiksi», Vapahtaja tekee tämän meidän puolestamme. Hän hajottaa »maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan» ja vangitsee »jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle» (2 Kor. 10: 5).AO6 331.3