Koettelemusten koulu

Apostoli loi profeetallisen katseensa niihin vaikeisiin aikoihin, joita Kristuksen seurakunta oli kohtaava, ja kehotti uskovia säi-lyttämään lujuutensa koettelemusten ja kärsimysten edessä. »Rakkaani”, hän kirjoitti, »älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi.»AO6 361.4

Koettelemukset kuuluvat siihen kasvatukseen, jota annetaan Kristuksen koulussa, ja niiden tarkoituksena on puhdistaa Jumalan lapset maailmallisuuden kuonasta. Juuri siksi, että Jumala johdattaa lapsiaan, he saavat kokea vaikeuksia. Koettelemukset ja esteet ovat hänen valitsemiaan kasvatuskeinoja ja hänen määräämiään menestyksen ehtoja. Hän, joka näkee ihmisten sydämen, tuntee heidän heikkoutensa paremmin kuin he itse kykenevät ne tuntemaan. Hän näkee, että joillakin on edellytyksiä, joita oikein ohjattuina voitaisiin käyttää hänen työnsä edistämiseen. Kaitselmuksessaan hän ohjaa nämä sielut erilaisiin tilanteisiin ja olosuhteisiin, jotta he havaitsisivat ne puutteensa, joita he eivät ole itse oivaltaneet. Hän antaa heille tilaisuuden voittaa nämä puutteensa ja tulla palveluskelpoisiksi. Usein hän sallii kärsimysten liekkien polttaa, jotta he puhdistuisivat.AO6 362.1

Jumala pitää alati huolta perinnöstään. Hän sallii lastensa kokea vain sellaista kärsimystä, mikä on välttämätöntä heidän nykyisen ja iankaikkisen parhaansa kannalta. Hän puhdistaa seurakuntaansa aivan kuin Kristus puhdisti temppelin maanpäällisen palvelustoimintansa aikana. Kaikki, millä hän tutkii ja koettelee kansaansa, on tarkoitettu antamaan heille syvällisempää hurskautta ja suurempaa voimaa raivata ristille voittoisaa tietä.AO6 362.2

Pietari oli vaelluksensa varrella kokenut ajan, jolloin hän oli halu-ton näkemään ristiä Kristuksen työssä. Kun Vapahtaja teki ope-tuslapsilleen tiettäväksi kärsimykset ja kuoleman, jotka häntä odottivat, Pietari huudahti: »Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko» (Matt. 16: 22). Itsesääli, joka kauhistui osalli-suutta Kristuksen kärsimyksistä, oli syynä Pietarin vastalauseeseen. Se, että Kristuksen tie täällä maailmassa kulki tuskien ja nöyryytysten läpi, oli tuolle opetuslapselle katkera läksy - läksy, jonka hän oppi varsin hitaasti. Mutta ahjon kuumuudessa hän oli oppiva tuon läksyn. Nyt, kun hänen toimelias hahmonsa oli jo köyristynyt vuosien ja tehtävien kuormasta, hän saattoi kirjoittaa: »Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.»AO6 362.3