Rohkea Pietari

Ne läsnäolijoista, jotka muistivat Pietarin menettelyn hänen Mestarinsa ollessa oikeuden edessä, ajattelivat itsevarmoina, että häntä nyt voitaisiin pelotella vankeudella ja kuolemalla. Mutta se Pietari, joka kielsi Kristuksen hänen suurimman hätänsä hetkellä, oli ajattelematon ja itsevarma mies - suuresti erilainen kuin se Pietari, joka tuotiin sanhedrinin tutkittavaksi. Lankeemuksensa jälkeen hän oli kääntynyt. Hän ei ollut enää ylpeä ja kerskaileva vaan vaatimaton ja itseensä luottamaton. Hänet oli täytetty Pyhällä Hengellä, ja tämän voiman avulla hän oli päättänyt poistaa luopumuksensa häpeätahran olemalla kunniaksi nimelle, jonka hän kerran oli kieltänyt.AO6 47.3

Tähän asti papit olivat välttäneet viittaamasta Jeesuksen ris-tiinnaulitsemiseen tai ylösnousemukseen. Mutta nyt saadakseen aikeensa toteutetuksi heidän oli pakko kysyä syytetyiltä, kuinka tuon ramman miehen parantuminen oli tapahtunut. »Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?» he kysyivät.AO6 48.1

Pyhällä rohkeudella ja Hengen voimalla Pietari julisti pelottomasti: »Olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnalitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on ‘se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.»AO6 48.2

Tämä rohkea puolustuspuhe pelästytti juutalaisten johtomiehiä. He olivat otaksuneet, että opetuslapset olisivat pelon ja hämmennyksen vallassa joutuessaan sanhedrinin eteen. Mutta nämä todistajat puhuivatkin Kristuksen tavoin vakuuttavalla voimalla, joka vaiensi heidän vastustajansa. Pietarin äänessä ei ollut pelon häivääkään, kun hän julisti Kristuksesta: »Hän on ‘se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’.»AO6 48.3

Pietari käytti papeille tuttua kielikuvaa. Profeetat olivat puhuneet hylätystä kivestä. Kristus itse oli sanonut puhuessaan erään kerran papeille ja kansan vanhimmille: »Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: ‘Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme’? Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa» (Matt. 21: 42-44).AO6 48.4

Kuunnellessaan apostolien pelottomia sanoja papit »tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa».AO6 48.5

Kristuksen kirkastumisen jälkeen opetuslapsista kirjoitetaan, että tuon ihmeellisen tapahtuman päättyessä »eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään» (Matt. 17: 8). Jeesus yksin - näissä sanoissa piilee sen elämän ja voiman salaisuus, joka oli tunnusmerkillistä varhaisseurakunnan historialle. Kun opetuslapset ensi kerran kuulivat Kristuksen sanat, he tunsivat tarvitsevansa häntä. He etsivät häntä, he löysivät hänet ja he seurasivat häntä. He olivat hänen seurassaan pyhä-kössä, aterialla, vuoren rinteellä, kedolla. He olivat kuin oppilaat opettajansa seurassa ja saivat häneltä päivittäin opetusta iankaik-kisesta totuudesta.AO6 48.6

Vapahtajan taivaaseen astumi- sen jälkeenkin he olivat tietoisia jumaluuden läsnäolosta, mikä säteili rakkautta ja valoa. Se oli henkilökohtaista läsnäoloa. Jeesus, Vapahtaja, joka oli kulkenut ja keskustellut ja rukoillut heidän kanssaan, joka oli julistanut toivoa ja lohtua heidän sydämelleen, oli rauhan sanoma huulillaan otettu heidän keskeltään taivaaseen. Hänen astuessaan enkelien vaunuihin he olivat kuulleet hänen sanansa: »Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti» (Matt. 28: 20). Hän oli astunut ylös taivaisiin ihmishahmossa. He tiesivät, että hän oli Jumalan valtaistuimen edessä yhä heidän ystävänsä ja Vapahtajan-sa, ettei hänen myötätuntonsa ollut kadonnut, vaan hän tuntisi iäti yhteyttä kärsivään ihmiskuntaan. He tiesivät, että hän esitti Jumalan edessä verensä ansiota, näytti haavoittuneita käsiään ja jalkojaan muistutukseksi siitä hinnasta, jonka hän oli maksanut lunastetuistaan, ja tämä ajatus auttoi heitä kestämään hänen tähtensä kokemansa pilkan. Heidän yhteytensä häneen oli lujempi nyt kuin silloin, kun hän oli heidän luonaan omassa persoonassaan. Heissä asuvan Kristuksen valkeus ja rakkaus ja voima loisti heidän olemuksestaan, niin että ihmiset sitä katsellessaan ihmettelivät.AO6 48.7

Kristus vahvisti sinetillään sanat, jotka Pietari lausui hänen puolustuksekseen. Vakuuttavana todistuskappaleena aivan opetuslapsen vierellä seisoi mies, joka oli parantunut niin ihmeellisellä tavalla. Tämä mies, joka vielä muutamaa hetkeä aikaisemmin oli ollut avuton raajarikko mutta joka nyt oli saanut takaisin terveytensä, todisti olemuksellaan merkittävällä tavalla Pietarin sanojen puolesta. Papit ja hallitusmiehet olivat vaiti. He eivät kyenneet kumoamaan Pietarin lausuntoa mutta eivät silti luopuneet vähääkään päätöksestään tehdä loppu opetuslasten opetustoiminnasta.AO6 49.1

Kristuksen suurin tunnusteko - Lasaruksen herättäminen kuolleista - oli sinetöinyt pappien päätöksen tehdä selvää Jeesuksesta ja hänen ihmeellisistä teoistaan, jotka nopeata vauhtia hävittivät heidän vaikutusvaltaansa kansaan nähden. He olivat ristiinnaulinneet hänet, mutta tässä oli vakuuttava todiste siitä, etteivät he olleet tehneet loppua tunnustekojen suorittamisesta hänen nimessään eivätkä hänen opettamansa totuuden julistamisesta. Ramman paraneminen ja apostolien saarnatoiminta olivat jo saattaneet Jerusalemin kuohuksiin.AO6 49.2