Johannes ja Juudas

Jyrkkänä vastakohtana sille pyhitykselle, joka tapahtui Johanneksen elämässä, on hänen opetuslapsitoverinsa Juudaksen kohtalo. Ystävänsä tavoin Juudaskin sanoi olevansa Kristuksen opetuslapsi, mutta hänessä oli pelkkä jumalisuuden ulkokuori. Häneltä ei suinkaan jäänyt tajuamatta Kristuksen luonteen kauneus. Hänen kuunnellessaan Vapahtajan sanoja hänet usein valtasi synnintunto, mutta hän ei nöyrryttänyt sydäntään eikä tunnustanut syntejään. Torjumalla jumalallisen vaikutuksen hän häpäisi Mestariaan, jota sanoi rakastavansa. Johannes taisteli tarmokkaasti vikojansa vastaan, mutta Juudas loukkasi omaatuntoaan ja antoi kiusaukselle myöten. Siten Juudas juurrutti itseensä entistä lujemmin huonot tottumuksensa. Kristuksen opettamien totuuksien nou-dattaminen oli ristiriidassa hänen toiveittensa ja pyrkimystensä kanssa, eikä hän voinut alistua luopumaan omista ajatuksistaan, jotta olisi saanut viisautta taivaas- ta. Sen sijaan että hän olisi vaeltanut valkeudessa, hän katsoi par-haaksi vaeltaa pimeydessä. Hän vaali vääriä toiveita, ahneutta, kostonhalua, synkkiä ja nurjia ajatuksia, kunnes saatana sai hänet täydellisesti hallintaansa.AO6 384.2

Johannes ja Juudas ovat edustavia esimerkkejä ihmisistä, jotka tunnustautuvat Kristuksen seuraajiksi. Näillä molemmilla opetuslapsilla oli samat mahdollisuudet tutkia ja noudattaa jumalallista Esikuvaa. Kummallakin oli läheinen suhde Jeesukseen ja oikeus kuunnella hänen opetustaan. Kummankin luonteessa oli vakavia vikoja, ja kummankin ulottuvilla oli jumalallinen armo, joka muuttaa luonteen. Mutta toisen ottaessa nöyränä oppia Jeesuksesta toinen osoitti, ettei hän ollut sanan tekijä vaan ainoastaan sen kuulija. Kuolemalla omalle itselleen ja voittamalla synnin joka päivä toinen pyhittyi totuudessa. Toinen taas torjui armon muuttavan voiman, vaali itsekkäitä haluja ja joutui siten saatanan orjuuteen.AO6 385.1

Sellainen luonteen muutos, joka on nähtävissä Johanneksen elämässä, on aina seurauksensa yhteydestä Kristukseen. Henkilön luonteessa saattaa olla tuntuvia vikoja, mutta kun hänestä tulee Kristuksen todellinen opetuslapsi, jumalallisen armon voima muuttaa ja pyhittää hänet. Katsellessaan Herran kirkkautta kuin kuvastimesta hän muuttuu kirkkau-desta kirkkauteen, kunnes on palvontansa kohteen kaltainen.AO6 385.2