Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 6

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Patmos-saarella

    Jälleen laskeutui vainon käsi raskaana apostolin päälle. Keisarin määräyksestä Johannes karkotettiin Patmos-saarelle tuomittuna »Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden» (Ilm. 1: 9). Siellä - hänen vihollisensa arvelivat - hänen vaikutuksensa ei enää tuntuisi, ja hänen täytyisi lopulta kuolla koettelemuksiinsa ja ahdinkoonsa.AO6 392.5

    Patmoksen, Aigeian meressä sijaitsevan karun kalliosaaren, oli Rooman hallitus valinnut rikollisten karkotuspaikaksi, mutta Jumalan palvelijalle tuosta synkästä asuinpaikasta tuli taivaan portti. Siellä, poissa elämän hyörinästä ja aiempien vuosiensa toimeliaasta uurastuksesta, hän oli Jumalan ja Kristuksen ja taivaallisten enkelien seurassa. Heiltä hän sai opetusta välitettäväksi seurakunnalle kaikkia tulevia aikoja varten. Tapahtumat, jotka liittyisivät maailman historian viimeisiin vaiheisiin, selvitettiin hänelle, ja siellä hän kirjoitti julki näyt, jotka hän sai Jumalalta. Kun Johanneksen ääni ei enää voinut todistaa hänestä, jota hän rakasti ja palveli, niin viestien, jotka annettiin hänelle tuolla karulla saarella, tuli lähteä matkaan kuin palava tulisoihtu ja julistaa Herran vakaata aivoitusta maanpiirin kaikkien kansojen suhteen.AO6 392.6

    Patmoksen töyräillä ja kallioilla Johannes oli yhteydessä Luojaansa. Hän tarkasteli mennyttä elämäänsä, ja ajatus siunauksista, joita hän oli saanut, täytti hänen sydämensä rauhalla. Hän oli elänyt kristityn elämää, ja hän saattoi sanoa vilpittömästi: »Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään» (1 Joh. 3:14). Samoin ei ollut laita keisarin, joka oli hänet karkottanut. Hän näki takanaan pelkkiä taistelukenttiä ja verilöylyjä, hävitettyjä koteja, itkeviä leskiä ja orpoja, mikä kaikki oli seurausta hänen kunnian ja vallan himostaan.AO6 393.1

    Yksinäisessä kodissaan Johannes saattoi tutkistella huolellisemmin kuin milloinkaan aikaisemmin niitä jumalallisen voiman ilmentymiä, jotka olivat talletettuina luonnon kirjassa ja Hengen innoittamilla sivuilla. Hänelle tuotti iloa tarkastella luomistyötä ja ihailla jumalallista Arkkitehtia. Aikaisempina vuosina hänen silmäinsä edessä olivat levittäytyneet metsien peittämät kukkulat, vihreät laaksot ja viljavat tasangot. Luonnon kauneudesta hän oli aina riemulla etsinyt todisteita Jumalan viisaudesta ja taitavuudesta. Nyt häntä ympäröivät näkymät, jotka olisivat monista vaikuttaneet synkiltä ja mielenkiinnottomilta; mutta Johanneksen kohdalla asia oli toisin. Vaikka hänen ympäristönsä olikin autio ja karu, hänen yllään kaartuva sinitaivas oli yhtä kirkas ja kaunis kuin taivas hänen rakkaan Jerusaleminsa yllä. Jylhistä, rosoisista kallioista, syvyyksien salaisuuksista, taivaankaaren loisteesta hän omaksui tärkeitä opetuksia. Kaikki julisti sanomaa Jumalan voimasta ja kirkkaudesta.AO6 393.2

    Kaikkialla ympärillään apostoli näki todisteita vedenpaisumuksesta, joka oli peittänyt maan alleen, koska sen asukkaat julkenivat rikkoa Jumalan lain. Järkäleet, jotka olivat sinkoutuneet ylös suurista syvyyksistä ja maan sisuksista vesien murtautuessa liikkeelle, toivat elävästi hänen mieleensä kauhut, jotka tuo Jumalan vihan hirvittävä vuodatus sai aikaan. Paljojen vetten äänessä - kun syvyys syvyydelle huutaa - profeetta kuuli Luojan äänen. Meri, jota armottomat tuulet piiskasivat raivoon, kuvasi hänelle loukatun Jumalan vihaa. Valtaisat aallot, jotka kuohuivat kauhistavina ja jotka kuitenkin pysyivät näkymättömän käden säätelemissä rajoissaan, julistivat äärettömän Voiman valtaa. Ja vastakohtana hän tajusi, miten heikkoja ja mielettömiä olivat kuolevaiset, jotka huolimatta siitä että olivat pelkkiä maan matoja kerskuivat oletetulla viisaudellaan ja voimallaan ja nostattivat sydämensä maailmankaikkeuden Hallitsijaa vastaan, ikään kuin Jumala olisi samanlainen kuin he itse. Kalliot muistuttivat hänelle Kristuksesta, hänen voimansa Kalliosta, jonka suojaan hän saattoi pelotta kätkeytyä. Tuo karkotettu apostoli kohotti kivisellä Patmoksella mitä palavimmin sielunsa, mitä hartaimmat rukouksensa, Jumalan puoleen.AO6 393.3

    Johanneksen tapaus on vaikuttava esimerkki siitä tavasta, jolla Jumala voi käyttää välikappaleenaan iäkkäitä työntekijöitä. Kun Johannes karkotettiin Patmossaarelle, monet otaksuivat, että hän oli aikansa palvellut, että hän oli vanha ja murtunut ruoko, joka saattoi kaatua minä hetkenä hyvänsä. Mutta Herra näki soveliaaksi käyttää häntä vieläkin välikappaleenaan. Vaikka hänet oli karkotettu aikaisemmilta työkentiltään, hän ei lakannut todistamasta totuudesta. Vieläpä Patmoksessakin hän sai ystäviä ja käännynnäisiä. Hän levitti ilosanomaa, julisti ylösnoussutta Vapahtajaa, joka rukoili ylhäällä kansansa puolesta, kunnes palaisi ottamaan heidät tykönsä. Ikäännyttyään Herransa palveluksessa Johannes sai enemmän viestejä taivaasta kuin oli saanut kaikkina elämänsä varhaisempina vuosina.AO6 394.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents