Apostolisen ajan seurakunta

Efesoksen seurakunnasta, jota Herra Jeesus käytti vertauskuvana koko kristillisestä seurakunnasta apostolisena aikana, uskollinen ja totinen Todistaja julisti:AO6 398.2

»Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat it-seänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kan-taa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut» (Ilm. 2: 2, 3).AO6 398.3

Aluksi Efesoksen seurakunnalle oli tunnusmerkillistä lapsenomainen vilpittömyys ja into. Uskovat pyrkivät hartaasti noudattamaan Jumalan jokaista sanaa, ja heidän elämänsä ilmensi harrasta, vilpitöntä rakkautta Kristusta kohtaan. He riemuitsivat tehdessään Jumalan tahdon, sillä Vapahtaja asui alati heidän sydämessään. Täynnä rakkautta Lunastajaansa kohtaan he pitivät korkeimpana tavoitteenaan sielujen voittamista hänelle. Heidän mieleensä ei tullut pitää Kristuksen armon kallisarvoista aarretta yksinomaan it-sellään. He tunsivat kutsumuksensa tärkeyden, ja kannustimenaan sanoma: »Maassa rauha ihmisten kesken» he paloivat halusta viedä pelastuksen ilosanoma aina etäisimpiin maailman ääriin. Ja maailma tunsi heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Syntisistä ihmisistä, katuvista, armahdetuista, puhdistetuista ja pyhitetyistä, tuli Jumalan työtovereita hänen Poikansa kautta.AO6 398.4

Seurakunnan jäsenet olivat yksimielisiä ajatuksissaan ja teoissaan. Rakkaus Kristukseen oli se kultainen ketju, joka sitoi heidät yhteen. He kulkivat eteenpäin tunteakseen Herran yhä täydelli- semmin, ja heidän elämässään ilmeni Kristuksen ilo ja rauha. He kävivät katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjelivat itsensä niin, ettei maailma saastuttanut. He tajusivat, että he toisin menetellessään kumoaisivat tunnustuksensa ja kieltäisivät Lunastajansa.AO6 398.5

Jokaisessa kaupungissa työtä vietiin eteenpäin. Tuli käännynnäisiä, jotka puolestaan tunsivat velvollisuudekseen kertoa muille saamastaan mittaamattomasta aarteesta. He eivät voineet levätä ennen kuin valkeus, joka oli valaissut heidän mielensä, loisti myös muille. Lukemattomat sellaiset, jotka eivät olleet uskossa, tulivat tuntemaan kristillisen toivon perusteet. Sydämellisiä, innoitettuja henkilökohtaisia vetoo-muksia esitettiin erehtyneille ja hylkiöille ja niille, jotka sanoivat tuntevansa totuuden mutta rakastivat hekumaa enemmän kuin Jumalaa.AO6 399.1

Mutta jonkin ajan kuluttua uskovien into alkoi laimeta, ja heidän rakkautensa Jumalaa ja lähimmäisiänsä kohtaan väheni. Kylmyys alkoi saada sijaa seurakunnassa. Jotkut unohtivat sen suurenmoisen tavan, jolla he olivat saaneet totuuden. Yksi kerrallaan vanhat lipunkantajat kaatuivat vartiopaikoilleen. Osa nuoremmista työntekijöistä, jotka oli-sivat voineet jakaa näiden uranuurtajien kuorman ja siten valmentautua huolehtimaan johtotehtävistä viisaasti, oli kyllästynyt usein toistettuihin totuuksiin. He kaipasivat jotakin uutta ja herättävää ja pyrkivät tuomaan esille uusia opillisia näkemyksiä, jotka olivat monista miellyttävämpiä mutta jotka eivät olleet sopusoinnussa evankeliumin perusperiaatteiden kanssa. Itsevarmuudessaan ja hengellisessä sokeudessaan he eivät oivaltaneet, että nämä ih-misviisaudet saisivat monet epäilemään aikaisempia kokemuksia ja johtaisivat siten hämmennykseen ja epäuskoon.AO6 399.2

Kun näitä vääriä oppeja korostettiin, ilmaantui erimielisyyksiä ja monet käänsivät katseensa pois Jeesuksesta, uskonsa alkajasta ja täyttäjästä. Toisarvoisten opillisten kysymysten selvittely ja ihmisten keksimien miellyttävien tarujen tarkastelu vei ajan, joka olisi pitänyt käyttää evankeliumin julistamiseen. Suuret ihmisjoukot, jotka olisivat saattaneet tulla synnintuntoon ja kääntymykseen, mikäli niille olisi uskollisesti selvitetty totuutta, jäivät varoitusta vaille. Hurskaus oli nopeasti häviämässä, ja näytti siltä, että saatana oli saamassa yliotteen Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvista.AO6 399.3

Juuri tässä ratkaisevassa seurakunnan historian vaiheessa Jo-hannekselle annettiin karkotustuomio. Milloinkaan ei hänen ju-listuksensa ollut ollut seurakunnalle tarpeellisempi kuin nyt. Lähes kaikki hänen aikaisemmat palvelustoverinsa olivat kärsineet marttyyrikuoleman. Uskovien jäännös koki kiivasta vastustusta. Kaikesta ulkonaisesta päätellen ei ollut kaukana päivä, jolloin Kristuksen seurakunnan viholliset saavuttaisivat voiton.AO6 399.4

Mutta Herran käsi liikkui näkymättömänä pimeydessä. Jumalan kaitselmuksesta Johannes joutui paikkaan, missä Kristus saattoi antaa suurenmoisen ilmoituksen itsestään ja jumalallisesta totuudesta valistukseksi seurakunnille.AO6 399.5

Karkottaessaan Johanneksen totuuden viholliset olivat toivoneet vaientavansa iäksi Jumalan uskollisen todistajan äänen, mutta Patmoksella tuo opetuslapsi sai sanoman, joka oli vaikuttava seu-rakuntaan lujittavasti aina aikojen loppuun saakka. Joskaan Johanneksen karkottajat eivät lakanneet olemasta vastuussa väärästä teostaan, heistä tuli Jumalan käsissä välikappaleita, jotka toteuttivat taivaallisen aivoituksen. Valon hävittämiseen tähdännyt hanke toi totuuden näkösälle entistä pysyvämmin.AO6 400.1