Johannes saa Ilmestyskirjan näyt

Kirkkauden Herra ilmestyi karkotetulle apostolille sapattina. Johannes noudatti sapattia yhtä hartaasti Patmoksella kuin saarnatessaan ihmisille Juudean kylissä ja kaupungeissa. Hän vetosi niihin kallisarvoisiin lupauksiin, joita tuon päivän suhteen oli annettu. »Minä olin hengessä Herran päivänä», Johannes kirjoittaa, »ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen, joka sanoi: ‘Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen. —’ Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa, ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen» (Ilm. 1:10-13, engl. käänn.).AO6 400.2

Tämä rakastettu opetuslapsi oli runsaasti siunattu. Hän oli nähnyt Mestarinsa Getsemanessa hetkellä, jolloin hänen kasvoillaan olivat vierineet tuskan synnyttämät verikarpalot, jolloin »runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo» (Jes. 52: 14). Hän oli nähnyt hänet roomalaisten sotilaiden käsissä puettuna vanhaan purppurakaapuun ja kruunattuna orjantappuroilla. Hän oli nähnyt hänet riippumassa Golgatan ristillä julman ivan ja pahoinpitelyn kohteena. Nyt Johanneksen sallitaan vielä kerran nähdä Herransa. Mutta kuinka muuttunut onkaan hänen ulkomuotonsa! Hän ei ole enää kipujen mies, ihmisten halveksima ja nöyryyttämä. Hänellä on yllään taivaallisen kirkkauden puku. »Hänen päänsä ja hiuksensa” ovat »valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; hänen jalkansa -ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset»; (Ilm. 1: 14,15). Hänen äänensä on kuin paljojen vetten pauhu. Hänen kasvonsa loistavat kuin aurinko. Hänen kädessään on seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähtee terävä kaksiteräinen miekka, hänen sanansa voiman vertauskuva. Patmosta valaisee ylösnousseen Herran kirkkaus.AO6 400.3

»Ja kun minä hänet näin», Johannes kirjoittaa, »kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: ‘Älä pelkää!’» (Ilm. 1:17).AO6 400.4

Johannekselle annettiin voimaa, jotta hän saattoi pysyä elossa kirkastetun Herransa kasvojen edessä. Sitten hänen ihmettele- vien silmäinsä eteen avautuivat taivaan ihanuudet. Hänen sallittiin nähdä Jumalan valtaistuin ja luoda katseensa maisten taistelujen ylitse lunastettujen valkopukuiseen joukkoon. Hän kuuli taivaallisten enkelien soiton sekä niiden riemullisen laulun, jotka olivat voittaneet Karitsan veren ja todistuksensa sanan kautta. Hänelle annetussa ilmestyksessä hä-nelle paljastettiin yhä uusia sykähdyttävän kiinnostavia asioita Jumalan kansan vaiheista, ja seurakunnan historia ennustettiin hamaan aikojen loppuun asti. Vertauskuvin ja symbolein Johannekselle selvitettiin suunnattoman tärkeitä asioita, jotka hänen tuli merkitä muistiin, jotta Jumalan kansalla hänen omana aikanaan ja tulevina aikoina olisi selkeä käsitys edessään olevista vaaroista ja taisteluista.AO6 400.5

Tämä ilmestys annettiin, jotta se ohjaisi ja lohduttaisi seurakuntaa kautta koko kristillisen aikakauden. Silti uskonnolliset opettajat ovat julistaneet, että se on sinetöity kirja ja etteivät sen salaisuudet ole selitettävissä. Tämän vuoksi monet ovat kääntäneet selkänsä tuolle profeetalliselle kirjalle ja kieltäytyneet uhraamasta aikaansa ja ajatuksiaan sen arvoituksille. Mutta Jumala ei halua kansansa suhtautuvan tuohon kirjaan tällä tavoin. Se on »Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää”. »Autuas se, joka lukee”, Herra julistaa, »ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!» (Ilm. 1: 1, 3). »Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ‘Totisesti minä tulen pian’» (Ilm. 22: 18-20).AO6 401.1