Enemmän tulee totella Jumalaa
Kun opetuslapsia kiellettiin puhumasta enää Jeesuksen nimessä, he vastasivat: »Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa.» Näin he puolustivat pelottomasti samaa periaatetta, jonka puolesta evankeliumille uskolliset kamppailivat uskonpuhdistuksen aikoina. Kun Saksan ruhtinaat kokoontuivat vuonna 1529 Speierin valtiopäiville, kokouksessa esitettiin keisarin säädös, joka rajoitti uskonnonvapautta ja kielsi puhdistettujen oppien edelleen levittämisen. Näytti siltä, että maailman toivo olisi vähällä tulla tuhotuksi. Hyväksyisivätkö ruhtinaat tuon säädöksen? Evättäisiinkö evankeliumin valo kansanjoukoilta, jotka yhä olivat pimeydessä? Vaakalaudalla olivat suunnattomat, koko maailmaa koskevat kysymykset. Ne, jotka olivat hyväksyneet puhdistetun uskon, pitivät yhteisen kokouksen, ja heidän yksimielisenä päätöksenään oli: »Hylätkäämme tämä säädös. Omantunnon asioissa enemmistöllä ei ole valtaa.”AO6 51.1
Tätä periaatetta meidän tulee tänä omana aikanamme päättävästi puolustaa. Totuuden ja uskonnonvapauden lippu, jota evankelisen seurakunnan perustajat ja Jumalan todistajat kautta vuosisatojen ovat pitäneet koholla, on tässä viimeisessä taistelussa uskottu meidän käsiimme. Vastuu tästä suuresta lahjasta kuuluu niille, joita Jumala on siunannut sanansa tuntemuksella. Meidän tulee pitää tätä sanaa ylimpänä auktoriteettina. Meidän tulee tunnustaa inhimillinen esivalta Jumalan säätämäksi ja opettaa, että sen totteleminen sille kuuluvan laillisen toimialueen rajoissa on pyhä velvollisuutemme. Mutta kun sen vaatimukset ovat ristiriidassa Jumalan vaatimusten kanssa, meidän on toteltava enemmän Jumalaa kuin ihmistä. Jumalan sana on tunnustettava kaikkea inhimillistä lainsäädäntöä korkeammaksi. Julistus »näin sanoo Herra» ei saa koskaan hävitä julistukselle »näin sanoo kirkko» tai »näin sanoo hallitusvalta». Kristuksen kruunu on kohotettava maallisten vallanpitäjien kruunuja korkeammalle.AO6 51.2
Meitä ei vaadita uhmaamaan esivaltaa. Niin puhuttujen kuin kirjoitettujenkin sanojemme tulisi olla huolellisesti harkittuja, jottei meidän selitettäisi esittävän mielipiteitä, jotka vaikuttavat vi-hamielisiltä laille ja järjestykselle. Meidän ei pidä sanoa eikä tehdä mitään sellaista, mikä tarpeettomasti sulkisi meiltä tien. Meidän tulee kulkea eteenpäin Kristuksen nimessä puolustaen meille uskottuja totuuksia. Jos ihmiset kieltävät meitä tekemästä tätä työtä, me voimme sanoa apostolien tavoin: »Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.»AO6 51.3