Pappien vastustusta

Papit ja hallitusmiehet näkivät, että Kristusta pidettiin heitä suu-remmassa kunniassa. Kun saddukeukset, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen, kuulivat apostolien julistavan, että Kristus oli noussut kuolleista, he raivostuivat. He tajusivat, että jos apostolien sallittaisiin saarnata ylösnoussutta Vapahtajaa ja tehdä tunnustekoja hänen nimessään, kaikki hylkäisivät opin, joka kielsi ylösnousemuksen, ja saddukeusten lahkosta tulisi pian loppu. Fariseukset olivat vihaisia havaites- saan, että opetuslasten opetus horjutti juutalaisten seremonioiden asemaa ja teki uhritoimitukset mitättömiksi.AO6 57.3

Tähän asti kaikki tähän uuteen oppiin kohdistetut tukahduttamisyritykset olivat olleet turhia, mutta nyt sekä saddukeukset että fariseukset päättivät, että opetuslasten toiminnasta oli tehtävä loppu, sillä se oli alkanut osoittaa heidät syyllisiksi Jeesuksen kuolemaan. Suuttumuksen vallassa papit kävivät käsiksi Pietariin ja Johannekseen ja panivat heidät yleiseen vankihuoneeseen.AO6 58.1

Juutalaisen kansakunnan johtomiehet olivat kiistämättömällä tavalla jättäneet toteuttamatta Jumalan aivoituksen hänen valitun kansansa suhteen. Ne, jotka Herra oli tehnyt totuuden haltijoiksi, olivat osoittautuneet uskottomiksi tälle saamalleen vastuulle, joten Jumala valitsi työhönsä muita. Sokeudessaan nämä johtajat antoivat nyt täyden vallan tunteelle, jota he itse sanoivat vanhurskaaksi suuttumukseksi niitä kohtaan, jotka pyrkivät syrjäyttämään heidän rakkaat oppinsa. He eivät myöntäneet edes mahdolliseksi, että he itse eivät ymmärtäneet pyhiä kirjoituksia oikein tai että he olivat tulkinneet tai soveltaneet niitä väärin. He toimivat kuin järkensä menettäneet. Mikä oikeus on näillä opettajilla, joista muutamat ovat pelkkiä kalastajia, esittää meidän opetustemme vastaisia ajatuksia? Näin he kysyivät. Päättäen tukahduttaa näiden ajatusten opettamisen he toimittivat vankilaan niiden esittäjät.AO6 58.2

Opetuslapset eivät pelästyneet eivätkä masentuneet tästä kohtelusta. Pyhä Henki johdatti heidän mieleensä Kristuksen lausumat sanat: »’Ei ole palvelija herraansa suurempi.’ Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne. Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt. » »He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.» »Tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen» (Joh. 15: 20, 21; 16: 2,4).AO6 58.3

Taivaan Jumala, maailmankaikkeuden väkevä Hallitsija, puuttui opetuslasten vangitsemiseen, sillä ihmiset taistelivat hänen työtänsä vastaan. Yöllä Herran enkeli avasi vankilan ovet ja sanoi opetuslapsille: »Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat.» Tämä käsky oli täysin vastakkainen juutalaisten hallitusmiesten antamalle määräykselle. Mutta sanoivatko apostolit: emme voi tehdä sitä ennen kuin olemme kääntyneet viranomaisten puoleen ja saaneet heiltä luvan? Eivät. Jumala oli sanonut: »Menkää”, ja he tottelivat. »He menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja opettivat.»AO6 58.4

Kun Pietari ja Johannes ilmaantuivat uskovien joukkoon ja kertoivat, kuinka enkeli oli ohjannut heidät suoraan vankilaa vartioivan sotilasketjun lävitse ja käskenyt heidän jatkaa kesken jäänyttä työtä, veljet täytti hämmästys ja ilo.AO6 58.5

Tällä välin ylimmäinen pappi ja ne, jotka olivat hänen puolellaan, olivat kutsuneet »koolle neuvoston ja israelilaisten vanhinten ko-kouksen”. Papit ja hallitusmiehet olivat päättäneet asettaa opetuslapset vastuuseen kapinasta, syyttää heitä Ananiaan ja Safiiran murhasta ja pappien arvovallan riistämiseksi suunnitellusta salaliitosta. He toivoivat saavansa roskaväen niin kiihdyksiin, että se ottaisi asian omiin käsiinsä ja tekisi opetuslapsille niin kuin se oli tehnyt Jeesukselle. He tiesivät, että monet niistä, jotka eivät tunnustaneet Kristuksen oppeja, olivat kyllästyneet juutalaisten viranomaisten mielivaltaiseen hallintoon ja kaipasivat muutosta. Papit pelkäsivät, että jos nämä tyytymättömät omaksuisivat apostolien julistamat totuudet ja tunnustaisivat Jeesuksen Messiaaksi, koko kansan viha syttyisi uskonnollisia johtajia vastaan, jotka tällöin joutuisivat vastuuseen Kristuksen murhasta. He päättivät ryhtyä lujiin toimiin tämän ehkäisemiseksi.AO6 59.1

Kun he lähettivät hakemaan vankeja, heidän hämmästyksensä oli suuri, kun heille tultiin ilmoittamaan, että vankilan ovet olivat lujasti teljetyt ja vartijat paikallaan niiden edessä mutta ettei vankeja löytynyt mistään.AO6 59.2

Pian tuli hämmästyttävä tieto: »Katso, ne miehet, jotka te panitte vankilaan, seisovat pyhäkössä ja opettavat kansaa. » »Silloin päällikkö meni oikeudenpalvelijain kanssa ja nouti heidät; ei kuitenkaan väkisin, sillä he pelkäsi- vät, että kansa heidät kivittäisi.»AO6 59.3

Vaikka apostolit ihmeellisellä tavalla vapautettiin vankilasta, he eivät pelastuneet tutkimukselta ja rangaistukselta. Kristus oli sanonut ollessaan heidän parissaan: »Pitäkää te vaari itsestänne. Teidät vedetään oikeuksiin» (Mark. 13: 9). Lähettämällä enkelin vapauttamaan heidät Jumala oli antanut heille merkin rakkaudestaan ja vakuutuksen läsnäolostaan. Heidän velvollisuutenaan oli nyt kärsiä hänen tähtensä, jonka evankeliumia he saarnasivat.AO6 60.1

Profeettojen ja apostolien historiassa on monia yleviä esimerkkejä Jumalalle osoitetusta kuuliaisuudesta. Kristuksen todistajat ovat alistuneet vankeuteen, kidutukseen ja vieläpä kuolemaan ennemmin kuin ovat rikkoneet Jumalan käskyjä. Pietarin ja Johanneksen menettely on yhtä sankarillista kuin mikä muu teko tahansa lähetystyössä. Kun he seisoivat toista kertaa samojen miesten edessä, jotka olivat halukkaat tuhoamaan heidät, heidän sanoissaan tai asenteessaan ei ollut ha-vaittavissa minkäänlaista pelkoa tai epävarmuutta. Kun ylimmäinen pappi sanoi: »Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen; ja katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen veren”, niin Pietari vastasi: »Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.» Taivaan enkeli oli vapauttanut heidät vankilasta ja käskenyt heidän opettaa pyhäkössä. Hänen ohjeitaan noudattaessaan he tottelivat jumalallista käskyä, ja näin heidän oli meneteltävä edelleenkin, maksoipa se heille mitä hyvänsä.AO6 60.2

Sitten innoituksen henki laskeutui opetuslapsiin; syytetyt muuttuivat syyttäjiksi ja totesivat, että neuvoston jäsenet olivat vastuussa Kristuksen murhasta. »Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen”, Pietari julisti, »jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, anta-maan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.»AO6 60.3

Niin raivoissaan olivat juutalaiset näistä sanoista, että päättivät ottaa lain omiin käsiinsä ja ilman enempää oikeudenkäyntiä ja ilman roomalaisten viranomaisten lupaa surmata vangit. Jo syyllisinä Kristuksen vereen he olivat nyt kärkkäitä tahraamaan kätensä hänen opetuslastensa verellä.AO6 60.4