Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 6

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Seurakunnan tehtävien moninaisuus

    »Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo. Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin» (1 Kor. 12: 4-12).AO6 66.2

    Vakavat velvollisuudet on sälytetty niiden harteille, jotka on kutsuttu johtajiksi Jumalan maanpäällisessä seurakunnassa. Kun Mooses teokratian päivinä koetti kantaa yksinään niin raskaita kuormia, että hän olisi pian uupunut niiden alla, Jetro neuvoi häntä viisaan työnjaon laatimiseen. »Ole sinä kansan edusmies Jumalan edessä”, Jetro neuvoi, »ja saata sinä sen asiat Jumalan eteen. Ja opeta heille säädökset ja lait, ja neuvo heille tie, jota heidän on kuljettava, ja mitä heidän on tehtävä.» Jetro neuvoi myös, että asetettaisiin miehiä »tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi». Näiden tuli olla »kelvollisia ja Jumalaa pelkääväisiä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä». Näiden tuli tuomita »kansaa joka aika», niin ettei Mooseksen tarvitsisi uuvuttaa itseään kohdistamalla huomiotaan moniin pikkuasioihin, joiden viisaasta käsittelystä kykenisivät huolehtimaan tehtävälleen pyhittäytyneet apulaiset.AO6 66.3

    Niiden, jotka Jumalan sallimuksesta ovat joutuneet vastuullisiin johtotehtäviin seurakunnassa, tulisi päästä kohdistamaan aikansa ja voimansa tärkeämpiin asioihin, jotka edellyttävät erityistä viisautta ja laajanäköisyyttä. Ei ole Jumalan järjestyksen mukaista, että tällaisiin henkilöihin vedotaan vähäpätöisissä asioissa, joita muutkin kykenevät pätevästi hoitamaan. »Kaikki suuret asiat he saattakoot sinun tietoosi», Jetro ehdotti Moosekselle, »mutta kaikki vähäiset asiat ratkaiskoot itse. Huojenna näin jotakin itseltäsi, ja kantakoot he kuormaa sinun kanssasi. Jos näin teet ja Jumala itse sinua näin käskee, niin sinä jaksat sen kestää; ja kaikki tämä kansa saa mennä rauhassa kotiinsa.»AO6 67.1

    Tämän suunnitelman mukaisesti »Mooses valitsi kelvollisia miehiä koko Israelista ja asetti heidät kansan johtoon, tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi. Nämä tuomitsivat kansaa joka aika. Vaikeat asiat he lykkäsivät Moosekselle, mutta vähäiset asiat he ratkaisivat itse» (2 Moos. 18:19-26).AO6 67.2

    Myöhemmin, valitessaan seitsemänkymmentä vanhinta hoitamaan kanssaan johtotehtäviä, Mooses huolellisesti valitsi apulaisikseen kunnioitettuja, arvostelukykyisiä ja kokeneita miehiä. Puhuessaan näille vanhimmille heidän asettamisensa yhteydessä hän selvitti niitä ominaisuuksia, jotka tekevät henkilöstä viisaan johtajan seurakunnassa. »Kuulustelkaa veljiänne”, Mooses sanoi, »ja tuomitkaa oikein, jos jollakulla on riita-asia veljensä tai luonaan asuvan muukalaisen kanssa. Älkää katsoko henkilöön tuomitessanne, vaan kuulkaa pientä yhtä hyvin kuin suurtakin; älkää peljätkö ketään ihmistä, sillä tuomio on Jumalan» (5 Moos. 1:16,17).AO6 67.3

    Kuningas Daavid lausui hallituskautensa lopulla vakavia sanoja niille, jotka kantoivat vastuuta Jumalan työstä hänen aikanaan. Kutsuttuaan »Jerusalemiin kaikki Israelin päämiehet, sukukuntien päämiehet, osastojen päälliköt, jotka palvelivat kuningasta, tuhannenja sadanpäämiehet, kuninkaan ja hänen poikiensa kaiken omaisuuden ja karjan ylihoitajat, hovimiehet, sankarit ja kaikki sotaurhot» iäkäs kuningas kehotti heitä vakavasti, »koko Israelin, Herran seurakunnan, läsnäollessa ja meidän Jumalamme kuullen», noudattamaan ja tutkimaan »kaikkia Herran, Jumalanne, käskyjä» (1 Aikak. 28: 1,8).AO6 67.4

    Salomolle, johtotehtävään kutsutulle pojalleen, Daavid lausui erityiskehotuksen: »Sinä, minun poikani Salomo, opi tuntemaan isäsi Jumala ja palvele häntä ehyellä sydämellä ja alttiilla mielellä, sillä Herra tutkii kaikki sydämet ja ymmärtää kaikki ajatukset ja aivoitukset. Jos häntä etsit, niin sinä löydät hänet, mutta jos luovut hänestä, niin hän hylkää sinut iankaikkisesti. Katso siis eteesi, sillä Herra on valinnut sinut Ole luja» (1 Aikak. 28: 9, 10).AO6 67.5

    Samoja hurskaita ja oikeudenmukaisia periaatteita, joiden tuli ohjata hallitusmiehiä Jumalan kansan keskuudessa Mooseksen ja Daavidin aikoina, tuli noudattaa myös niiden, jotka saivat valvontaansa uudelleen järjestetyn Jumalan seurakunnan evankeliumin aikakaudella. Pannessaan asiat järjestykseen kaikissa seurakunnissa ja asettaessaan sopivia miehiä virkailijoiksi apostolit noudattivat niitä korkeita valintaperusteita, joita johtajille asetettiin Vanhan testamentin kirjoituksissa. He katsoivat, että henkilön, joka kutsutaan vastuulliseen johtotehtävään seurakunnassa, »on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä, vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen; hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet» (Tiit. 1: 7-9).AO6 67.6

    Varhaisessa kristillisessä seurakunnassa noudatettu järjestys auttoi sitä etenemään vakaasti, ikään kuin kurinalaisena, Jumalan sota-asuun sonnustautuneena sotajoukkona. Uskovien ryhmät, vaikka olivatkin hajallaan laajalla alueella, olivat kaikki saman yhteisön jäseniä; ne kaikki toimivat keskinäisessä yksimielisyydessä ja yhteisymmärryksessä. Kun jossakin paikallisessa seurakunnassa syntyi erimielisyyttä, kuten sitä myöhemmin syntyi Antiokiassa ja muualla, eivätkä uskovat kyenneet pääsemään yhteisymmärrykseen, kyseisten asioiden ei annettu synnyttää erimielisyyttä koko seurakunnassa. Kysymykset annettiin ratkaistaviksi koko uskovien yhteisön yleiselle neuvottelukokoukselle, joka koostui paikallisten seurakuntien valtuutetuista edustajista ja jossa keskeinen vastuu kuului apostoleille ja vanhimmille. Näin hyökkäykset, jotka saatana kohdisti seurakuntaan muista erillään olevilla paikkakunnilla, torjuttiin kaikkien yhteisellä toimilla, ja sielunvihollinen epäonnistui pyrkimyksessään saada aikaan hajaannusta ja tuhoa.AO6 68.1

    »Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala» (1 Kor. 14: 33). Hän vaatii, että säännönmukaisuutta ja järjestelmällisyyttä noudatetaan seurakunnan asioiden hoidossa yhtä lailla nykyään kuin muinoinkin. Hän haluaa, että hänen työtään viedään eteenpäin perusteellisesti ja täs-mällisesti, niin että hän voi painaa siihen hyväksymisensä sinetin. Kristityn tulee olla liittyneenä kristittyyn, seurakunnan seurakuntaan; inhimillisen välikappaleen tulee olla yhteistyössä jumalallisten kanssa, jokaisen voiman tulee mukautua Pyhän Hengen ohjaukseen, ja kaikkien tulee yhdessä välittää maailmalle ilosanomaa Jumalan laupeudesta.AO6 68.2

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents