Korneliuksen perhekunnan kääntymys
Kun Pietari astui tuon pakanan taloon, Kornelius ei tervehtinyt häntä tavallisena vieraana vaan taivaan kunnioittamana ja Jumalan hänen luokseen lähettämänä henkilönä. Itämaisen tavan mu- kaan ruhtinasta tai muuta arvohenkilöä kumarretaan ja lapset kumartavat vanhemmilleen, mutta Kornelius suunniltaan kunnioituksesta miestä kohtaan, jonka Jumala oli lähettänyt opettamaan häntä, lankesi apostolin jalkojen juureen ja kumartui maahan hänen edessään. Pietari oli kauhuissaan, ja hän nosti sadanpäämiehen ylös sanoen: »Nouse; minäkin olen ihminen.»AO6 98.7
Lähettien ollessa asiallaan sadanpäämies »oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä», jotta hekin kuulisivat evankeliumin sanomaa. Kun Pietari saapui, hän totesi, että paikalla oli suuri joukko odottamassa hänen julistustaan.AO6 99.1
Läsnäolijoille Pietari puhui ensin juutalaisten tavasta, jonka mukaan juutalaiset eivät saaneet seurustella pakanoiden kanssa, sillä tällainen merkitsi saastumista. »Te tiedätte», hän sanoi, »että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi. Sentähden minä vastaansanomatta tulinkin, kun minua noudettiin. Ja nyt minä kysyn: mitä varten te olette minut noutaneet?»AO6 99.2
Silloin Kornelius kertoi, mitä hänelle oli tapahtunut ja mitä enkeli oli sanonut, ja totesi lopuksi »Sentähden minä lähetin heti sinulle sanan, ja sinä teit hyvin, kun tulit. Nyt olemme siis tässä kaikki, Jumalan edessä, kuullaksemme kaiken, mitä Herra on käskenyt sinun puhua.»AO6 99.3
Pietari sanoi: »Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.»AO6 99.4
Tuolle tarkkaavaiselle kuulijajoukolle apostoli sitten saarnasi Kristusta - hänen elämäänsä, hänen tunnustekojaan, hänen kavaltamistaan ja ristiinnaulitsemistaan, hänen ylösnousemustaan ja taivaaseen astumistaan sekä hänen toimintaansa taivaassa ihmisen edusmiehenä ja puolustajana. Osoittaessaan läsnäolijoille, että Jeesus oli syntisen ainoa toivo, Pietari itse ymmärsi entistä täydellisemmin näkemänsä näyn merkityksen, ja hänen sydämestään huokui hänen esittämänsä totuuden henki.AO6 99.5
Yhtäkkiä saarnan keskeytti Pyhän Hengen laskeutuminen. »Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa.AO6 99.6
»Silloin Pietari vastasi: ‘Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?’ Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen.»AO6 99.7
Näin tuotiin evankeliumi niille, jotka olivat olleet vieraita ja muu-kalaisia, niin että he nyt olivat pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä. Korneliuksen ja hänen huonekuntansa kääntymys oli vasta ensihedelmää sadosta, jonka korjuu oli edessäpäin. Tuo huonekunta oli alkuna laajalle armon työlle, jota tuossa pakanakaupungissa jatkettiin.AO6 99.8