Paavalin julistusta Tessalonikan synagoogassa

Saarnatessaan tessalonikalaisille Paavali viittasi Messiasta koskeviin Vanhan testamentin profetioihin. Kristus oli oman palvelustoimintansa aikana avannut opetuslastensa mielen tajuamaan nämä profetiat: »Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu» (Luuk. 24: 27). Pietari oli Kristuksesta saarnatessaan poiminut todisteensa Vanhasta testamentista. Stefanus oli menetellyt samoin. Myös Paavali oli opetustyössään vedonnut Raamatun kohtiin, joissa oli ennustettu Kristuksen syntymä, kärsimykset, kuolema, ylösnousemus ja taivaaseen astuminen. Turvautuen Mooseksen ja profeettojen innoitettuun todistukseen hän osoitti selkeästi, että Jeesus Nasaretilainen oli Messias, ja todisti, että juuri Kristuksen ääni oli Aadamin ajoista saakka puhunut patriarkkojen ja profeettojen suulla.AO6 156.2

Selkeitä ja yksityiskohtaisia profetioita oli esitetty Luvatun tu-losta. Jo Aadamille oli annettu vakuutus Lunastajasta. Saatanalle oli julistettu tuomio: »Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän» (1 Moos. 3:15)Se merkitsi kantavanhemmillemme lupausta lunastuksesta, joka tapahtuisi Kristuksen välityksellä.AO6 156.3

Aabrahamille annettiin lupaus, että maailman Vapahtaja olisi hänen jälkeläisiään: »Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.» »Hän ei sano: ‘Ja siemenille’, ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: ‘Ja sinun siemenellesi’, joka on Kristus» (1 Moos. 22: 18; Gal. 3: 16).AO6 156.4

Kun Mooseksen työ Israelin johtajana ja opettajana oli lähestymässä loppuaan, hän profetoi selkeästi Messiaan tulosta. »Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta», hän julisti kokoontuneille Israelin joukoille, »Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.» Mooses vakuutti israelilaisille, että Jumala itse oli ilmoittanut tämän hänelle Hoorebin vuorella sanoen: »Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua» (5 Moos. 18:15,18).AO6 157.1

Messias oli oleva kuninkaallista sukua, sillä Jaakobin suulla lausu-tussa profetiassa Herra sanoi: »Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat» (1 Moos. 49:10).AO6 157.2

Jesaja profetoi: »lisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.» »Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot. Katso, hänet minä asetin kansoille todistajaksi, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi. Katso, sinä olet kutsuva Pakanoita, joita sinä et tunne, ja pakanat, jotka eivät sinua tunne, rientävät sinun tykösi Herran, sinun Jumalasi, tähden, sillä hän kirkastaa sinut» (Jes. 11: 1; 55: 3-5).AO6 157.3

Myös Jeremia todisti, että tuleva Lunastaja oli Daavidin hallitushuoneen ruhtinaita: »Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: ‘Herra on meidän vanhurskautemme’.» Ja vielä: »Näin sanoo Herra: Aina on mies Daavidin suvusta istuva Israelin heimon valtaistuimella. Ja aina on mies leeviläisten pappien suvusta oleva minun edessäni uhraamassa polttouhria ja sytyttämässä ruokauhria ja toimittamassa teurasuhria joka päivä» (Jer. 23: 5, 6; 33:17,18).AO6 157.4

Vieläpä Messiaan syntymäpaikkakin oli ennustettu: »Sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista » (Miika 5: 2).AO6 157.5

Työ, joka Vapahtajan oli määrä toimittaa maan päällä, oli selostettu täydellisesti: »Hänen päällänsä lepää Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. Hän halajaa Herran pelkoa.» Hänet oli näin voideltu »julistamaan ilosanomaa nöyrille, - - sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin mur- heellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva ‘vanhurskauden tammet’, ‘Herran istutus’, hänen kirkkautensa ilmoitukseksi» (Jes. 11: 2, 3; 61:1-3).AO6 157.6

»Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden. Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti. Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja meren saaret odottavat hänen opetustansa» (Jes. 42:1-4).AO6 158.1

Vakuuttavasti ja voimallisesti Paavali osoitti Vanhan testamentin kirjoitusten perusteella, että »Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista”. Eikö Miika ollut profetoinut: »He lyövät sauvalla poskelle Israelin tuomaria» (Miika 5:1) ? Ja eikö Luvattu ollut Jesajan suulla profetoinut itsestään: »Selkäni minä annoin lyötäväksi, poskieni parran revittäväksi, en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä» (Jes. 50: 6)? Psalminkirjoittajan välityksellä Kristus oli ennustanut, kuinka ihmiset tulisivat häntä kohtelemaan: »Minä olen - ihmisten pilkka ja kansan hylky. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään: ‘Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet,hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt.’» »Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.» »Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille. Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.» »Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt» (Ps. 22: 7-9, 18,19; 69: 9,10,21).AO6 158.2

Kuinka erehtymättömän selkeitä olivatkaan Jesajan profetiat Kristuksen kärsimyksistä ja kuolemasta! »Kuka uskoo meidän saarnamme», profeetta kysyy, »kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.AO6 158.3

»Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.AO6 158.4

»Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä» (Jes. 53:1-8).AO6 159.1

Vieläpä hänen kuolintavastaankin oli annettu vertauskuva. Kuten vaskikäärme oli ylennetty erämaassa, samoin piti tuleva Lunastaja ylennettämän, »ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä» (Joh. 3:16).AO6 159.2

»Jos häneltä kysytään: ‘Mitä ovat nuo haavat sinun rinnassasi?’ vastaa hän: ‘Ne lyötiin minun ystäväini huoneessa’» (Sak. 13: 6).AO6 159.3

»Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella» (Jes. 53: 9,10).AO6 159.4

Mutta hän, joka oli kärsivä kuoleman pahojen ihmisten toimesta, oli nouseva jälleen ylös synnin ja haudan voittajana. Kaikkivaltiaan innoittamana oli Israelin sointuvaääninen psalmilaulaja todistanut ylösnousemuksen aamun ihanuudesta. »Myös minun ruumiini”, hän riemuiten julistaa, »asuu turvassa. Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa» (Ps. 16: 9,10).AO6 159.5

Paavali osoitti, kuinka läheisesti Jumala oli yhdistänyt uhritoi-mitukset ennustuksiin Hänestä, joka olisi »niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään”. Messias oli antava henkensä »vikauhriksi”. Profeetta Jesaja loi katseensa vuosisatojen halki tapahtumiin, jotka liittyivät Vapahtajan sovituskuolemaan. Hän oli todistanut, että Jumalan Karitsa »antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta» (Jes. 53: 7, 10, 12).AO6 159.6

Ennustettu Vapahtaja ei tulisi ajallisena kuninkaana vapauttamaan juutalaisten kansakuntaa maallisista sortajista. Vapahtaja tulisi ihmisenä ihmisten keskuuteen, eläisi köyhän ja vaatimattoman elämän ja kokisi halveksuntaa, ylenkatsetta ja lopulta väkivaltaisen kuoleman. Vanhan testamentin kirjoituksissa ennustettu Vapahtaja oli antava itsensä uhriksi langenneen ihmissuvun puolesta ja täyttävä siten rikotun lain kaikki vaatimukset. Hänessä tulisivat vertauskuvalliset uhrit saamaan kirjaimellisen täyttymyksensä, ja hänen ristinkuolemansa oli antava merkityksen koko juutalaisten jumalanpalvelusjärjestelmälle.AO6 160.1

Paavali kertoi Tessalonikan juutalaisille, miten hän oli aikaisemmin kiivaillut seremonialain puolesta ja miten hän oli kokenut ihmeellisen ilmestyksen Damaskoksen portilla. Ennen kääntymystään hän oli luottanut perinnölliseen hurskauteen, erheelliseen toivoon. Hänen uskonsa ei ol-lut ollut kiinnittyneenä Kristukseen, vaan hän oli luottanut muotoihin ja menoihin. Hänen kiivaudellaan lain puolesta ei ollut ollut yhteyttä Kristus-uskoon, joten se oli ollut hyödytöntä. Kerskatessaan olevansa rikkeetön lain teoissa hän oli hylännyt hänet, joka teki lain arvokkaaksi.AO6 160.2

Mutta hänen kääntymyksensä hetkellä kaikki oli muuttunut. Jeesus Nasaretilainen, jota hän oli vainonnut vainotessaan hänen pyhiään, ilmestyi hänen eteensä luvattuna Messiaana. Vainooja tajusi hänet Jumalan Pojaksi, joka oli tullut maan päälle profetioiden mukaisesti ja joka oli elämässään toteuttanut pyhien kirjoitusten jokaisen määräyksen.AO6 160.3

Kun Paavali pyhän rohkeuden vallassa julisti evankeliumia Tes-salonikan synagoogassa, ilmestysmajassa harjoitettuihin jumalan-palvelusmenoihin liittyneiden menojen ja seremonioiden todellinen merkitys kävi selväksi. Hän lennätti kuulijoittensa ajatukset maallisten jumalanpalvelusmenojen ja sen palvelustyön ylitse, jota Kristus toimitti taivaallisessa pyhäkössä, hetkeen, jolloin Kristus, saatettuaan päätökseen välitystyönsä, tulisi takaisin voimassa ja suuressa kirkkaudessa ja perustaisi valtakuntansa maan päälle. Paavali uskoi Kristuksen toiseen tulemukseen. Niin selkeästi ja voimallisesti hän esitti tätä tapahtumaa koskevat totuudet, että monien hänen kuulijoittensa mieleen jäi niistä kuva, joka ei milloinkaan haihtunut.AO6 160.4

Kolmena peräkkäisenä sapattina Paavali saarnasi tessalonikalaisille selvitellen heille pyhien kirjoitusten perusteella Kristuksen, »hamasta maailman perustamisesta » »teurastetun Karitsan» (Ilm. 13: 8), elämää, kuolemaa, ylösnousemusta, virantoimitustaAO6 160.5

ja tulevaa kirkkautta. Hän vlisti Kristusta, jonka palvelustoiminnan oikea ymmärtäminen on avain, joka avaa Vanhan testamentin kirjoitukset ja tuo esille niiden runsaat rikkaudet.AO6 160.6

Kun evankeliumin totuuksia näin julistettiin Tessalonikassa väkevällä voimalla, ne saivat osakseen suurten joukkojen huomion. »Ja muutamat heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, niin myös suuri joukko jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset.”AO6 161.1