Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 1

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Faraon edessä

    Mutta jumalallinen käsi oli pian aukaiseva vankilan portit. Egyptin kuningas näki eräänä yönä kaksi unta, jotka ilmeisesti viittasivat samaan tapahtumaan ja näyttivät enteilevän jotakin suurta onnettomuutta. Hän ei pystynyt selvittämään niiden merkitystä, ja siksi ne jäivät vaivaamaan hänen mieltään. Valtakunnan tietäjät ja viisaatkaan eivät kyenneet antamaan mitään selitystä. Kuninkaan neuvottomuus ja huolekkuus vain kasvoivat, ja pian koko palatsi oli kauhuissaan. Yleinen levottomuus palautti ylimmäisen juomanlaskijan mieleen hänen oman unensa aikaiset tapahtumat; niistä hän muisti Joosefin, ja nyt hänen sydäntään vihlaisi oma muistamattomuutensa ja kiittämättömyytensä. Heti hän kertoi kuninkaalle, miten muuan heprealainen vanki oli selittänyt sekä hänen omansa että ylimmäisen leipojan unen ja miten niiden selitykset olivat toteutuneet.AO1 202.1

    Faraosta oli nöyryyttävää kääntyä valtakunnan tietäjien ja viisaiden luota kysymään neuvoa muu-kalaiselta ja orjalta, mutta hän oli valmis vastaanottamaan palveluksia miten alhaiselta taholta tahansa, kunhan vain saisi levottoman mielensä rauhoittumaan. Joosef noudettiin tuota pikaa kuninkaan luo. Ennen kuin hänet johdettiin kuninkaan eteen, hän muutti vaatteensa ja ajatti hiuksensa, jotka olivat kasvaneet pitkiksi hänen ollessaan kauan epäsuosiossa ja vankeudessa.AO1 202.2

    »Ja farao sanoi Joosefille: ‘Minä olen nähnyt unen, eikä ole sen se-littäjää, mutta olen kuullut ker-rottavan sinusta, että kun kuulet unen, sinä voit sen selittää’. Joosef vastasi faraolle sanoen: ‘En minä; mutta Jumala antaa faraolle suotuisan vastauksen’.” Joosefin vastauksessa kuninkaalle ilmenee hänen nöyryytensä ja uskonsa Jumalaan. Vaatimattomuudessaan hän ei väitä sinänsä olevansa sen viisaampi kuin muutkaan. »En minä.” Jumala yksin pystyy selittämään nämä salaisuudet.AO1 202.3

    Sitten farao alkoi kertoa uniaan: »Olin seisovinani Niilin virran rannalla. Ja katso, virrasta nousi seitsemän lihavaa ja kaunista leh-mää, jotka kävivät laitumella kaislikossa. Ja katso, niiden jälkeen nousi virrasta toiset seitsemän lehmää, kurjia, kovin rumia ja laihoja; en ole koko Egyptin maassa nähnyt niin rumia kuin ne. Ja nämä laihat ja rumat lehmät söivät ne ensimmäiset, ne lihavat lehmät. Mutta vaikka ne olivat nielleet nämä, ei voinut huomata, että ne olivat nielleet ne, vaan ne olivat yhtä rumannäköisiä kuin ennenkin. Siihen minä heräsin. Mutta taas minä näin unta: seitsemän täyteläistä ja kaunista tähkäpäätä kasvoi samassa oljessa. Ja katso, niiden jälkeen kasvoi vielä seitsemän tähkäpäätä, kuivunutta, ohutta ja itätuulen polttamaa. Ja nämä ohuet tähkäpäät nielivät ne seitsemän kaunista tähkäpäätä. Minä kerroin tämän tietäjille, mutta ei kukaan kyennyt sanomaan minul- le, mitä se merkitsee.»AO1 202.4

    »Faraon unet merkitsevät kumpikin samaa», Joosef sanoi. »Jumala on ilmaissut faraolle, mitä hän on tekevä.” Oli tuleva seitsemän hyvin viljavaa vuotta. Pellot ja puutarhat tuottaisivat runsaampaa satoa kuin koskaan ennen. Ja tätä aikaa seuraisi seitsemän nälkävuotta. »Eikä enää tiedetä mitään maassa vallinneesta viljavuudesta sitä seuraavan nälänhädän vuoksi, sillä se on oleva ylen kova.” Unen toistuminen korosti sen varmuutta ja pikaista to-teutumista. Ja Joosef lisäsi: »Nyt valitkoon siis farao ymmärtäväisen ja taitavan miehen ja asettakoon hänet Egyptin hallitusmieheksi. Näin tehköön farao: asettakoon päällysmiehiä maahan ja ottakoon viidennen osan Egyptin maan sadosta seitsemänä viljavuotena. Ja koottakoon näinä hyvinä vuosina, jotka tulevat, kaikki niiden sato ja kasattakoon viljaa faraon haltuun, talletettakoon sato kaupunkeihin ja säilytettäköön, niin että maalla on eloa säästössä seitsemän nälkävuoden varalle.”AO1 203.1

    Selitys oli niin järkevää ja joh-donmukaista ja sen suosittelemat toimenpiteet niin asiallisia ja älykkäitä, ettei sen todenmukaisuutta voinut epäillä. Mutta kenen tehtäväksi voitiin antaa suunnitelman toeuttaminen? Tämän valinnan viisaudesta riippui koko kansakunnan säilyminen. Kuningas oli huolissaan. Jonkin aikaa nimitysasia oli käsiteltävänä. Hallitsija oli kuullut ylimmäiseltä juomanlaskijalta, miten viisaasti ja harkitsevasti Joosef oli hoitanut vankilan asioita; ilmeisesti hän oli tavallista etevämpi suorittamaan hallinnollisia tehtäviä. Juomanlaskija koetti näin lievittää tunnonvaivojaan ja sovittaa aikaisempaa kiittämättömyyttään kehumalla hyväntekijäänsä erittäin sydämellisesti, ja kuninkaan lisätiedustelut vahvistivat hänen selos-tuksensa todeksi. Koko valtakun-nassa Joosef oli ainoa, jolle oli an-nettu viisautta osoittaa, mikä vaara kansakuntaa uhkasi ja miten siihen oli varauduttava. Kuningas oli vakuuttunut siitä, että juuri Joosef kykeni parhaiten toteuttamaan ne suunnitelmat, jotka hän oli esittänyt. Hänessä oli aivan ilmeisesti jumalallista kykyä, eikä kuninkaan virkamiehistä kukaan pystynyt niin hyvin hoitamaan valtakunnan asioita tänä kriisikautena. Se että hän oli heprealainen ja vanki, ei paljonkaan merkinnyt verrattuna hänen ilmeiseen viisauteensa ja terveeseen arvostelukykyynsä. »Voisimmeko löytää ketään, jossa on Jumalan henki niinkuin tässä?» sanoi kuningas neuvonantajilleen.AO1 204.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents