Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 1

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Uudelleen Joosefin edessä

    Mutta kuiva kausi jatkui yhä, ja ajan mittaan Egyptistä tuotu vilja hupeni miltei loppuun. Jaakobin pojat tiesivät, että Egyptiin oli turha palata ilman Benjaminia. Koska isäkään tuskin muuttaisi mieltään, he vain odottivat hiljakseen asiain kehitystä. Nälänhätä lähestyi yhä uhkaavampana. Vanhus näki jo kaikkien kasvoista, että koko leirissä oli puutetta ruuasta, ja niin hän lopulta sanoi: »Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita.”AO1 210.1

    Juuda vastasi: »Se mies teroitti meille teroittamalla: ‘Ette saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne’. Jos annat veljemme seurata meidän mukanamme, niin me lähdemme ostamaan sinulle elintarpeita. Mutta jos et anna, niin emme lähde; sillä se mies sanoi meille: ‘Ette saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne’.” Ja nähdesssään isän jo alkavan luopua jyrkästä kannastaan hän lisäsi: »Anna nuorukaisen seurata minun mukanani, niin me nousemme ja lähdemme matkalle, että jäisimme eloon, sekä me että sinä ja vaimomme ja lapsemme, emmekä kuolisi.» Ja hän lupasi vastata veljestään ja olla syyllinen koko ikänsä, ellei toisi Benjaminia takaisin isänsä luo.AO1 210.2

    Jaakob ei enää voinut olla myöntymättä, ja niin hän neuvoi poikiaan valmistautumaan matkalle. Hän kehotti heitä myös viemään valtiaalle lahjaksi sellaista, mitä nälän vaivaamassa maassa vielä oli jäljellä - »vähän balsamia ja vähän hunajaa, kumihartsia ja hajupihkaa, pähkinöitä ja manteleita” sekä kaksin verroin rahaa. »Ottakaa sitten mukaanne myöskin veljenne», hän lisäsi, »ja nouskaa ja menkää jälleen sen miehen luo.» Ja kun pojat olivat juuri lähdössä epävarmalle matkalleen, vanha isä nousi ja kohottaen kä-tensä taivasta kohti rukoili: »Jumala, Kaikkivaltias, suokoon, että se mies tekisi teille laupeuden ja antaisi toisen veljenne sekä Benjaminin palata kotiin teidän kanssanne. Mutta jos tulen lapsettomaksi, niin tulen lapsettomaksi.»AO1 210.3

    Ja niin veljet matkasivat jälleen Egyptiin ja perille päästyään astuivat Joosefin eteen. Tämä liikuttui syvästi nähdessään Benjaminin, oman äitinsä pojan. Hän salasi kuitenkin liikutuksensa ja käski viedä miehet hänen taloonsa ja ryhtyä päivällisen valmisteluihin, koska hän aikoi aterioida heidän kanssaan. Sisälle ohjattuina veljekset pelkäsivät kovin joutuvansa nyt vastaamaan säkeissä olleista rahoista. He arvelivat, että ne oli tahallaan pantu säkkeihin, jotta heidät sitten löydön perusteella voitaisiin ottaa orjiksi. Hädissään he selostivat edellisen Egyptin-matkansa Joosefin huoneenhaltijalle, ja todistukseksi syyttömyydestään kertoivat tuoneensa mukanaan sekä säkeistä löytämänsä rahat että muuta rahaa viljan ostoon, ja lisäsivät: »Emme tiedä, kuka on pannut meidän rahamme säkkeihimme.» Mies vastasi: »Olkaa rauhassa, älkää peljätkö. Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on antanut teidän löytää aarteen säkeistänne. Teidän rahanne minä olen saanut.” Se rauhoitti heidän mieltään, ja kun Simeonkin päästet-tiin vankilasta heidän seuraansa, heistä tuntui, että Jumala todella osoitti heille armoaan.AO1 210.4

    Hallitusmiehen palattua taloonsa he antoivat hänelle lahjansa »ja kumartuivat maahan hänen edes-sänsä». Jälleen hän muisti unensa ja tervehdittyään vieraitaan kiirehti kysymään: »Kuinka voi teidän vanha isänne, josta puhuitte? Vieläkö hän elää?” »Palvelijasi, meidän isämme, voi hyvin; hän elää vielä», he vastasivat ja heittäytyvät taas maahan. Sitten hän katsoi Benjaminia ja sanoi: »Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte? — Jumala olkoon sinulle, poikani, armollinen.” Mutta sitten hän herkistyi kyyneliin asti eikä voinut jatkaa puhettaan, ja »niin hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä».AO1 211.1

    Tyynnyttyään jälleen hän palasi, ja niin käytiin aterioimaan. Säätylakiensa mukaan egyptiläiset eivät saaneet syödä yhdessä muihin kansoihin kuuluvien kanssa. Siksi Jaakobin pojilla oli oma pöytänsä, hallitusmies söi korkean virka-asemansa vuoksi omassa pöydässään, ja egyptiläisillä oli niinikään eri pöytänsä. Kun kaikki olivat istuutuneet paikoilleen, veljekset huomasivat ihmeekseen istuvansa aivan ikänsä mukaisessa järjestyksessä. Joosef »antoi kantaa omasta pöydästään ruokia heille, ja Benjaminin annos oli viisi kertaa suurempi kuin kaikkien muiden”. Olemalla näin erikoisen suopea Benjaminille hän halusi saada selville, oltiinko tälle nuorimmalle veljelle yhtä kateellisia kuin aikoinaan hänelle. Koska veljet eivät vieläkään tienneet, että Joosef ymmärsi heidän puhettaan, he keskustelivat vapaasti keskenään, ja näin hän saattoi päästä selville heidän todellisista tunteistaan. Vieläkin hän halusi koetella heitä, ja ennen heidän lähtöään hän käski panna oman hopeamaljansa nuorimman veljensä säkin suuhun.AO1 211.2

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents