Suruntäyteinen elämä

Jaakobin viimeiset vuodet tyyntyivät vaivalloisen ja väsyttävän Päivän jälkeen levolliseksi elämän illaksi. Synkät pilvet olivat varjostaneet hänen polkuaan, mutta hänen auringonlaskunsa oli pilvetön, ja taivaan kirkkaus valaisi hänen viime hetkiään. Raamattu sanookin: »Ehtoolla on oleva valoisata” ja »Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä; rauhan miehellä on tulevaisuus” (Sak. 14: 7; Ps. 37:37).AO1 221.2

Jaakob oli tehnyt syntiä ja jou-tunut paljon kärsimään. Monet työn, huolten ja surujen täyttämät vuodet alkoivat siitä, kun hän suuren syntinsä vuoksi joutui lähtemään isänsä leiristä. Kodittomana pakolaisena, erossa äidistään, jota hän ei enää koskaan saanut nähdä, hän joutui uurasta-maan seitsemän vuotta rakastet-tunsa tähden vain tullakseen ka-valasti petetyksi. Kaksikymmentä vuotta hän palveli kitsasta ja ahnetta sukulaistaan, vaurastui ja näki poikainsa kasvavan ympärillään, mutta ei saanut paljoakaan iloita tuossa riitaisassa ja eripuraisessa kodissa. Surun aiheita riitti: tyttären häpäisy ja tämän veljien kostoretki, Raakelin kuolema, Ruubenin luonnoton rikos, Juudan synti ja Joosefin joutuminen veljiensä petoksen ja julmuuden uhriksi - miten pitkäksi venyykään tämä pahuuksien luettelo! Moneen kertaan hän oli joutunut korjaamaan tuon ensimmäisen väärän kylvönsä satoa. Jatkuvasti hän sai nähdä omien syntiensä toistuvan pojissaan. Mutta kova kuri oli tehnyt tehtävänsä. Ankara kuritus oli jälkeenpäin tuottanut »vanhurskauden rauhanhedelmän» (Hebr. 12: 11).AO1 221.3

Innoitettu sana kertoo uskollisesti niidenkin hyvien ihmisten virheet, jotka ovat erikoisesti olleet Jumalan suosiossa, jopa esittäen ne täydemmin kuin heidän hyveensä. Tämä on herättänyt ihmetystä monissa ja antanut epäuskoisille aihetta pilkata Raamattua. Mutta se vain todistaa Raamatun todeksi, niin ettei se kaunistele tosiasioita eikä peittele päähenkilöidensä syntejä. Ihmiset ovat mieleltään niin ennakkoluuloisia, etteivät he pysty esittämään historian tapahtumia ehdottoman puolueettomasti. Jos innoittamattomat henkilöt olisivat kirjoittaneet Raamatun, sen kun-nioitetut persoonallisuudet olisi epäilemättä kuvattu mairittelevammin. Mutta nyt meillä on to-denmukainen kuvaus heidän vai-heistaan.AO1 221.4

Jumalan suosimat ihmiset, joille hän uskoi vastuullisia tehtäviä, lankesivat usein kiusauksiin ja tekivät syntiä samoin kuin me nykyään ponnistelemme, horjumme ja usein lankeamme erehdykseen. Saamme katsella heidän elämäänsä kaikkine virheineen ja mielettömyyksineen sekä rohkaisevaksi opiksemme että varoitukseksi. Jos heidät olisi esitetty virheettömiksi, masentuisimme synnillisessä luonnossamme lopullisesti omista virheistämme ja lankeemuksistamme. Mutta kun huomaamme, miten toiset selvisivät taistellen samanlaisista masennuskausista, joita meilläkin on, ja lankesivat kiusauksiin samoin kuin mekin kuitenkin jälleen rohkaistuen ja voittaen Jumalan armon avulla, se rohkaisee meitäkin tavoittelemaan vanhurskautta. Kuten he, vaikka joutuivatkin toisinaan perääntymään, pääsivät jälleen entisiin asemiinsa ja kokivat Jumalan siunauksia, niin mekin voimme voittaa Jeesuksen voimassa. Toisaalta kertomus heidän elämästään voi olla meille varoi-tukseksi. Se osoittaa, ettei Jumala kuitenkaan jätä rankaisematta. Hän havaitsee synnin eniten suosimissaankin ja suhtautuu siihen heissä havaittuna jopa ankarammin kuin niissä nähtynä, joilla on vähemmän valoa ja vastuuta.AO1 222.1