Luku 25—Lähtö Egyptistä

Kupeet vyötettyinä, kengät jalassa ja sauva kädessä Israelin kansa oli valmiina ja pelokkaan vaiteliaana odottanut kuninkaallista lähtökäskyä. Ennen aamunkoittoa he olivat jo matkalla. Vitsausten aikana, Jumalan voimatekojen herättäessä orjien toivoa ja kauhistaessa heidän sortajiaan, israelilaiset olivat vähitellen kerääntyneet Goosenin maakuntaan. Vaikka heidän lähtönsä tapahtuikin äkkiä, oli ehditty suun-nitella, miten tuota liikkeellä olevaa kansan paljoutta voitaisiin hallita ja ohjata. Niinpä se oli järjestetty ryhmiin, joille kullekin oli määrätty johtajansa.AO1 263.1

Ja niin heitä lähti »noin kuusisataa tuhatta jalkamiestä, paitsi vaimoja ja lapsia. Ja myös paljon sekakansaa meni heidän kanssansa.” Tässä väkijoukossa ei ollut vain niitä, jotka usko Israelin Jumalaan oli saanut liikkeelle, vaan paljon enemmän sellaisia, jotka lähtivät vain vitsauksia pakoon tai seurasivat joukon jatkona pelkästä jännityksestä tai ute-liaisuudesta. Tämä sekakansa oli Israelille alinomaisena haittana ja paulana.AO1 263.2

Kansa otti mukaansa myös »lampaita ja raavaskarjaa suuret laumat». Nämä olivat israelilaisten omaisuutta, sillä he eivät olleet koskaan myyneet omaisuuttaan kuninkaalle kuten egyptiläiset. Jaakob ja hänen poikansa olivat tuoneet lampaansa ja karjalaumansa mukanaan Egyptiin, ja siellä ne olivat suuresti lisääntyneet. Ennen lähtöään Egyptistä kansa oli Mooseksen kehotuksesta pyytänyt korvausta maksamattomista työsuorituksistaan, ja egyptiläiset halusivat niin kiihkeästi päästä eroon heistä, etteivät voineet kieltäytyä maksamasta. Ja niin orjat lähtivät matkaan vieden mukanaan saalista sortajiltaan.AO1 263.3

Tuo päivä päätti ajanjakson, joka ilmaistiin Aabrahamille pro-feetallisessa näyssä vuosisatoja aikaisemmin: »Sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta. Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa» (1 Moos. 15: 13, 14). Nuo neljäsataa vuotta olivat kuluneet. »Ja juuri sinä päivänä Herra vei israelilaiset joukkoinensa pois Egyptin maasta.” Lähtiessään Egyptistä israelilaiset ottivat mukaansa Joosefin luut, tuon kalliin perinnön, joka niin kauan oli odottanut Jumalan lupauksen täyttymystä ja ollut noiden synkkien orjuuden vuosien varrella alati muistuttamassa Israelin va-pautuksesta.AO1 263.4