Eeva petetään

Saadakseen suoritetuksi työnsä vaivihkaa saatana valitsi välikappaleekseen käärmeen, joka oli hänen petolliselle toiminnalleen hyvin soveltuva valeasu. Käärme oli silloin viisaimpia ja kauneimpia maan eläimistä. Sillä oli siivet, ja lentäessään ilman halki se näytti niin säihkyvän kirkkaalta kuin olisi tehty kiillotetusta kullasta. Kun se lepäili kielletyn puun rehevillä oksilla ja herkutteli sen maukkailla hedelmillä, se veti hyvinkin puoleensa katsojan huomion ja herätti ihastelua. Näin tuhooja piilotteli rauhallisessa paratiisissa saalistaan väijyen.AO1 34.3

Enkelit olivat varoittaneet Eevaa loittonemasta miehestään suorittaessaan päivittäisiä aska-reitaan paratiisissa. Hänen kanssaan hän oli vähemmässä vaarassa joutua kiusaukseen kuin yksin ollessaan. Mutta mieluisaan työhönsä kiintyneenä hän erkaantui miehensä luota. Huomatessaan jääneensä yksikseen hän tajusi vaaran läheisyyden mutta hälvensi pelkonsa pitäen itseään kyllin viisaana ja vahvana huomaamaan pahan ja torjumaan sen. Enkelien varoituksesta välittämättä hän kulkeutui pian kielletyn puun lähelle ja jäi uteliaana ihailemaan sitä. Sen hedelmä oli hyvin kaunis, ja hän mietti itsekseen, miksi Jumala oli kieltänyt heitä syömästä sitä. Nyt kiusaaja sai tilaisuuden puuttua asiaan. Aivan kuin arvaten Eevan ajatukset hän kysäisi: »Onko Jumala todellakin sanonut: ‘Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Eeva hämmästyi ja aivan hätkähti kuulles-saan kuin kaiun omista mietteistään. Mutta käärme puhui edelleen sointuvalla äänellä ja kehui imarrellen Eevan erinomaista su-loutta, eikä se ollut mitään epä-mieluisaa kuultavaa. Sen sijaan, että olisi paennut paikalta, Eeva jäi ihmeissään kuuntelemaan puhuvaa käärmettä. Jos joku enkelien kaltainen olento olisi puhutellut häntä, se olisi saanut hänet pelkäämään, mutta hänen mieleensä ei juolahtanutkaan, että langennut vihollinen voisi käyttää välikappaleenaan viehättävää käärmettä.AO1 35.1

Kiusaajan kietovaan kysymykseen hän vastasi: »Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ‘Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.” Niin käärme sanoi vaimolle: »Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.»AO1 35.2

Hän selitti, että syömällä tästä puusta he saisivat elämänsä tason kohoamaan ja tietopiirinsä avar-tumaan. Hän itse oli syönyt kiellettyä hedelmää ja saanut sen seurauksena puhekyvyn. Ja hän vihjaisi, että Herra halusi kateellisesti kieltää heiltä sen, jotta he eivät ylenisi hänen veroisikseen. Koska se saattoi aivan ihmeellisesti antaa viisautta ja voimaa, hän oli kieltänyt heitä maistamasta sitä ja edes koskemasta siihen. Kiusaaja uskotteli edelleen, ettei Jumala tosiasiassa toteuttaisi uh-kaustaan vaan halusi vain pelotella heitä. Miten he saattoivat lainkaan kuolla? Eivätkö he olleet syöneet elämän puusta? Jumala oli vain koettanut estää heitä pääsemästä korkeammalle kehitystasolle ja suurempaan onneen.AO1 35.3

Tällaista saatanan työ on ollut Aadamin ajoista nykyaikaan asti, ja hän on suorittanut sitä hyvin menestyksellisesti. Hän koettaa estää ihmisiä luottamasta Jumalan rakkauteen ja kiusaa heitä epäilemään hänen viisauttaan. Hän koettaa alituiseen herättää sellaista mieltä, joka epäkunnioittavan uteliaana ja levottoman kyseliäänä pyrkii tunkeutumaan jumalallisen viisauden ja voiman salaisuuksiin. Yrittäessään päästä selville sellaisesta, minkä Jumala on nähnyt hyväksi pitää salaisuutenaan, kovin monet eivät kiinnitä mitään huomiota hänen ilmoittamiinsa totuuksiin, jotka heidän pitäisi välttämättä tuntea voidakseen pelastua. Saatana kiusaa ihmisiä tottelemattomuuteen uskottelemalla heidän pääsevän uusille ja ihmeellisille tiedon alueille. Mutta tämä on pelkkää petosta. Edistyskuvitelmiensa haltioittamina he polkevat maahan Jumalan vaatimukset ja astuvat tielle, joka johtaa turmelukseen ja kuolemaan.AO1 35.4

Saatana selitti pyhän ihmisparin hyötyvän Jumalan lain rikkomisesta. Eikö nykyään väitetä juuri samaa? Monet kutsuvat ah-dasmielisiksi niitä, jotka noudattavat Jumalan käskyjä, ja sanovat olevansa paljon vapaampia ja käsi-tyksiltään avarampia. Mitä tämä on muuta kuin kaiku siitä äänestä, joka paratiisissa julisti: »Sinä päivänä, jona te siitä syötte» - eli rikotte Jumalan kiellon - »te tulette niinkuin Jumala tietämään»? Saatana väitti hyötyneensä paljon siitä, että oli syönyt kiellettyä hedelmää, mutta vaikeni visusti siitä, että hänet oli rik-komuksensa tähden karkotettu taivaasta. Vaikka hän oli kokenut synnin aiheuttaman tavattoman tappion, hän salasi oman kurjuutensa vetääkseen toisia samaan surkeuteen. Samoin synnintekijä nytkin salaa todellisen luonteensa ja voi väittää itseään pyhäksikin, mutta hänen ylevä tunnustuksensa vain tekee hänet sitäkin vaarallisemmaksi petturiksi. Hän on saatanan puolella polkemassa maahan Jumalan lakia ja johta-massa toisia samaan ikuiseen hä-viöön.AO1 36.1

Eeva tosiaan uskoi saatanan puheet, mutta hänen uskomisensa ei varjellut häntä synnin rangais-tukselta. Hän ei uskonut Jumalan puhetta, ja tästä syystä hän lankesi. Tuomiolla ei ihmisiä tuomita siksi, että he ovat vilpittömästi uskoneet valheen, vaan siksi, etteivät he ole uskoneet totuutta eivätkä tilaisuuden saatuaan ole välittäneet päästä selville totuudesta. Vaikka saatana miten väittäisi päinvastaista, on kuitenkin aina vaarallista olla tottelematta Jumalaa. Meidän on päättävästi pyrittävä totuuden tuntemiseen. Kaikki läksyt, jotka Jumala on antanut kirjoittaa sanaansa, ovat meille varoitukseksi ja opetukseksi. Ne on annettu varjelemaan meitä petokselta. Niiden laiminlyöminen johtaa perikatoomme. Saamme olla varmat siitä, että kaikki Jumalan sanan vastainen on lähtöisin saatanasta.AO1 37.1

Käärme poimi hedelmän kielletystä puusta ja antoi sen puolittain vastahakoisen Eevan käsiin. Sitten hän muistutti Eevaa tämän omista sanoista, joiden mukaan Jumala oli kieltänyt heitä koskemasta siihen, etteivät kuolisi. Hedelmän syömisestä ei koituisi sen enempää harmia kuin sen koskemisestakaan, hän selitti. Ja kun Eeva ei havainnut mitään haittaa siitä, mitä oli tehnyt, hän tuli rohkeammaksi. Hän »näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi”. Se oli maukas, ja syödessään Eeva oli tuntevinaan, miten se virkisti ja aivan kuin kohotti hänet jollekin ylemmälle tasolle. Pelkäämättä hänkin poimi hedelmän ja söi. Ja nyt, kun hän itse oli rikkonut, saatana saattoi hänen välityksellään toimia hänen miehensä vahingoksi. Oudon, luonnottoman kiihtymyksen vallassa ja kädet täynnä kiellettyjä hedelmiä hän hakeutui miehensä luo ja kertoi kaiken, mitä oli tapahtunut.AO1 37.2