Pyhäkön kalusto

Pyhäkön etuosassa eli pyhässä si-jaitsivat näkyleipäpöytä, seitsenhaarainen lamppu ja suitsutusalttari. Näkyleipäpöytä oli huoneen pohjoisseinustalla. Se oli silattu puhtaalla kullalla, ja sitä kiersi koristeellinen kultareunus. Tälle pöydälle pappien tuli joka sapatti latoa kaksitoista leipää kahteen pinoon ja panna niiden päälle suit-suketta. Pöydältä poistettavat leivät katsottiin pyhiksi, ja pappien tuli syödä ne. Eteläseinustalla oli seitsenhaarainen lampunjalka ja siinä seitsemän lamppua. Se oli kokonaan kullasta tehty ja sen haarat erittäin kauniisti koristeltu liljoja muistuttavilla kukkakuvioilla. Koska pyhäkössä ei ollut ikkunoita, kaikki lamput eivät koskaan olleet samalla kertaa sammuksissa, vaan lampunvaloa oli kaiken aikaa öin ja päivin. Aivan pyhän ja kaikkeinpyhimmän välisen esiripun edessä oli kultainen suitsutusalttari. Tällä alttarilla papin tuli polttaa suitsuketta joka aamu ja ilta; sen sarviin siveltiin syntiuhrin verta, ja sille pirskotettiin verta suurena sovituspäivänä. Jumala itse sytytti tulen tälle alttarille, ja pyhänä tulena siitä pidettiin hyvää huolta. Yötä päivää pyhä suitsutus levitti tuoksuaan pyhäkön joka puolelle ja uloskin kauas pyhäkön ympäristöön.AO1 326.1

Sisemmän esiripun takana oli kaikkeinpyhin, jonne sovitusta ja välitystoimintaa kuvaava palvelus sekä taivaan ja maan välinen yh-teydenpito keskittyi. Pyhäkön tässä osassa sijaitsi akasiapuusta tehty arkki. Se oli silattu kullalla sekä sisältä että päältä, ja kultareunus kiersi sen kantta. Se valmistettiin niiden kivitaulujen säilytyspaikaksi, joihin Jumala oli kirjoittanut kymmenen käskysanaa. Tästä syystä arkkia kutsut- tiin Jumalan liiton arkiksi, koska kymmenen käskyä olivat Jumalan ja Israelin välisen liiton perustana.AO1 326.2

Pyhän arkin kantta kutsuttiin armoistuimeksi. Se oli täyttä kultaa, ja sen päällä oli kaksi kultaista kerubia, yksi kannen kummassakin päässä. Kummankin enkelin toinen siipi oli kohotettu ylöspäin ja toinen taivutettu peittämään ruumista (ks. Hes. 1: 11) kunnioituksen ja nöyryyden merkiksi. Kerubien kasvot olivat vastakkain ja käännetyt kunnioittavasti alas arkkia kohti. Tämä asento ilmaisi taivaallisen väen kunnioitusta Jumalan lakia kohtaan ja mielenkiintoa lunastussuunnitelmaa kohtaan.AO1 327.1

Armoistuimen yläpuolella oli šekina, Jumalan läsnäolon ilmestys; ja kerubien välistä Jumala ilmaisi tahtonsa. Toisinaan pilvestä kuuluva ääni tiedotti ylimmäiselle papille jumalallisia sanomia. Toisin ajoin oikeanpuoleisen enkelin ylle lankesi valo, joka merkitsi hyväksymistä tai suostumusta, välistä taas vasemmanpuoleinen peittyi varjoon tai pilveen, mikä merkitsi asian hylkäämistä tai kieltämistä.AO1 327.2

Arkissa säilytetty Jumalan laki oli vanhurskauden ja tuomiooikeuden suuri ohjesääntö. Tuo laki julisti kuoleman rikkojalleen; mutta lain yläpuolella oli armoistuin, ja sen yllä Jumala ilmaisi läsnäolonsa ja siitä suotiin katuvalle syntiselle anteeksianto sovituksen ansion perusteella. Näin siinä Kristuksen lunastustyössä, jota pyhäkköpalvelus kuvasi, »armo ja totuus tapaavat toisensa”, ja »vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa” (Ps. 85: 10).AO1 328.1

Mikään kieli ei pysty kuvailemaan pyhän sisänäkymien loistokkuutta. Kullalla silatut seinät heijastivat kultaisen seitsenhaaraisen lampun valoa. Runsaasti kirjaillut verhot välkkyvine enkelikuvioineen antoivat pyhäkölle omaa monisävyistä väriloistoaan. Pöytä ja suitsutusalttari lisäsivät osaltaan kullan kimallusta. Ja sisäverhon takana oli pyhä arkki salaperäisine kerubeineen, ja sen yllä pyhä šekina, Herran läsnäolon näkyvä ilmestys. Ja kuitenkin tämä kaikki oli vain vähäistä kajastusta taivaassa olevan Jumalan temppelin kirkkaudesta, ihmisen hyväksi tehtävän lunastustoiminnan suuren keskuksen ihanuuksista.AO1 328.2

Pyhäkön rakentaminen kesti noin puoli vuotta. Sen valmistuttua Mooses tarkasti rakentajien kaiken työn ja vertasi sitä vuorella näkemäänsä malliin ja Jumalalta saamiinsa ohjeisiin. »He olivat tehneet sen niin, kuin Herra oli käskenyt. Silloin MoosesAO1 328.3

siunasi heidät.” Innokkaina israelilaiset kerääntyivät katselemaan tuota pyhää rakennusta. Heidän mietiskellessään näkemäänsä kunnioittavan tyytyväisinä pilvenpatsas leijui pyhäkön kohdalle ja laskeutuen sen ylle peitti sen. »Ja Herran kirkkaus täytti asumuksen.” Jumalallinen ylevyys ilmeni niin voimakkaana, ettei Mooseskaan voinut vähään aikaan mennä sisälle. Syvästi liikuttuneena kansa katseli tuota merkkiä siitä, että Herra hyväksyi heidän kättensä työn. Mutta he eivät puhjenneet osoittamaan iloaan äänekkäästi. Kaikkien mielen täytti pelonsekainen juhlallisuus. Silti sisäinen riemu purkautui ilon kyyneleinä, ja he kuiskailivat hartaasti kiitostaan siitä, että Jumala oli suostunut pysymään heidän keskuudessaan.AO1 328.4