Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 1

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Aaronin ja Mirjamin kateus

    Haserotissa, joka oli seuraava py-sähdyspaikka Tabeerasta lähdettyä, Mooses joutui vieläkin katkerampaan koetukseen. Aaron ja Mirjam olivat olleet kunnioitetussa johtoasemassa Israelissa. Molemmat olivat saaneet profetoimisen lahjan ja Jumalan määräminä avustaneet Moosesta, kun heprealaiset vapautettiin. Profeetta Miikan välityksellä Herra todistaa: »Minä lähetin Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin käymään sinun edelläsi» (Miika 6: 4). Mirjam oli jo varhain osoittanut luonteenlujuuttaan vartioidessaan Niilin rannalla pientä kaisla-arkkua, jossa Mooses-lasta pidettiin piilossa. Jumala käytti hyväkseen hänen itsehillintäänsä ja tahdikkuuttaan varjellessaan kansansa vapauttajaa. Runollisesti ja musikaalisesti lahjakkaana Mirjam oli johtanut Israelin naisia heidän laulaessaan ja karkeloidessaan Punaisen meren rannalla. Kansa rakasti ja taivas kunnioitti häntä eniten Mooseksen ja Aaronin jälkeen. Mutta sama pahe, joka ensiksi herätti epäsopua taivaassa, heräsi vaikuttamaan myös tämän israelilaisen naisen mielessä, eikä hänen tarvinnut jäädä olemaan yksin tyytymättömänä.AO1 360.3

    Kun seitsemänkymmentä vanhinta nimitettiin virkaansa, asiasta ei neuvoteltu Mirjamin ja Aaronin kanssa, ja niin he alkoivat kadehtia Moosesta. Jetron vierailun aikana, jolloin israelilaiset olivat matkalla Siinaille, Mooses oli niin auliisti hyväksynyt appensa neuvon, että Aaron ja Mirjam pelkäsivät tämän jo heitä voimakkaammin vaikuttavan Moosekseen. Ja vanhinten nimitysasiassa he katsoivat tulleensa syrjäytetyiksi arvoasemastaan huolimatta. Mirjam ja Aaron eivät olleet koskaan tunteneet Mooseksen kannettavana olevan huolen ja vastuun painoa. Mutta koska heidät oli valittu hänen avustajikseen, he katsoivat johtamisen vastuun kuuluvan tasaveroisesti myös heille, eikä heidän mielestään ollut tarpeellista valita lisää avustajia.AO1 360.4

    Mooses tunsi saamansa tehtävän tärkeyden syvemmin kuin kukaan muu ennen häntä. Hän tajusi oman heikkoutensa ja otti Jumalan neuvonantajakseen. Aaron piti itseään suuremmassa arvossa ja luotti vähemmän Jumalaan. Saatuaan vastuuta hän oli epäonnistunut ja ilmaissut luonteensa heikkouden myöntymällä alhaisesti epäjumalanpalvelukseen Siinailla. Mutta kateuden ja kunnianhimon sokaisemina Mirjam ja Aaron unohtivat tämän. Jumala oli antanut Aaronille suuren kunnian asettamalla hänen perheensä pappeuden pyhään tehtävään, mutta tämäkin seikka vain yllytti häntä korostamaan itseään. »Ja he sanoivat: ‘Ainoastaan Mooseksen kauttako Herra puhuu? Eikö hän puhu myös meidän kauttamme?’» He katsoivat olevansa yhtä hyvin Jumalan suosiossa ja oikeutettuja samaan asemaan ja arvovaltaan.AO1 361.1

    Tyytymättömyydessään Mirjam havaitsi moitittavaa Jumalan johdatuksellisessa asiain hoidossakin. Varsinkin Mooseksen avioliitto harmitti häntä. Perhettä ja kansallista ylpeyttä loukkasi se, ettei Mooses valinnut vaimokseen heprealaista vaan toiseen kan-saan kuuluvan naisen. Sipporaan suhtauduttiin karsaan halveksivasti:AO1 361.2

    Vaikka sanotaankin, että Mooses »oli ottanut vaimokseen etiopialaisen naisen» (4 Moos. 12: 1), tämä oli midianilainen ja niin muodoin Aabrahamin jälkeläinen. Hänen ihonsa väri oli hiukan tummempi kuin heprealaisten. Mutta vaikkei Sippora ollutkaan israelilainen, hän pelkäsi silti oikeaa Jumalaa. Hän oli arka, syrjään ve-täytyvä, lempeä ja helläluonteinen. Kärsimyksen näkeminen teki hänet kovin onnettomaksi, ja siksi Mooses Egyptiin matkatessaan suostuikin lähettämään hänet takaisin Midianiin. Hän halusi säästää vaimoaan niiltä ahdistuksilta, joihin tämä olisi joutunut nähdessään, miten Jumala rankaisi Egyptiä.AO1 361.3

    Palattuaan miehensä luo erämaahan Sippora huomasi, miten vastuun rasitukset kuluttivat tämän voimia. Hän kertoi pahoista aavistuksistaan Jetrolle, joka eh-dotti Moosekselle helpotuksia. Tästä syystä Mirjam tunsi vastenmielisyyttä Sipporaa kohtaan. Kuvitellen ja harmitellen mieles-sään omaa ja Aaronin syrjäyttämistä hän uskoi kaiken olleen lähtöisin Mooseksen vaimosta, jonka hän päätteli vaikutuksellaan estäneen miestään kutsumasta heitä neuvotteluihin kuten tavallisesti. Jos Aaron olisi lujasti puolustanut oikeutta, hän olisi voinut ehkäistä pahan. Mutta sen sijaan, että hän olisi osoittanut Mirjamille hänen menettelynsä synnillisyyden, hän asettui tämän puolelle, kuunteli hänen moitteitaan ja yhtyi kadehtimaan Moosesta.AO1 361.4

    Mooses kesti heidän syyttelynsä ääneti ja valittelematta. Työskennellessään ankarasti ja odotettuaan vuosikaudet Mooses oli ke-hittynyt mieleltään nöyräksi ja pitkämieliseksi, ja tämä kokemus auttoi häntä suhtautumaan kärsivällisesti kansan epäuskoon ja napinaan samoin kuin niiden ylpeyteen ja kateuteen, joiden olisi pitänyt järkkymättä pysyä hänen avustajinaan. »Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä», ja siksi hänelle suotiin taivaallista viisautta ja johdatusta enemmän kuin kenellekään toiselle. Raamattu sanoo: »Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä» (Ps. 25: 9). Herra johdattaa nöyriä, koska he suostuvat opetettaviksi. He haluavat vilpittömästi oppia tuntemaan ja tekemään Jumalan tahdon. Vapahtaja lupaa: »Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta” (Joh. 7: 17). Ja apostoli Jaakobin välityksellä hän kehottaa: »Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan» (Jaak. 1: 5). Mutta hänen lupauksensa kuuluu vain niille, jotka ovat valmiit kaikessa seuraamaan Herraa. Jumala ei pakota kenenkään tahtoa; siksi hän ei voi johdattaa niitä, jotka ovat liian ylpeitä opetettaviksi ja taipuvaisia toimimaan mielensä mukaan. Kaksimielisestä ihmisestä, joka pyrkii noudattamaan omaa tahtoaan samalla kun sanoo tekevänsä Jumalan tahdon, on kirjoitettu: »Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa» (Jaak. 1:7).AO1 362.1

    Jumala oli valinnut Mooseksen ja pannut henkensä häneen. Nyt Mirjam ja Aaron syyllistyivät napinallaan tottelemattomuuteen paitsi heille määrättyä johtajaa myös itse Jumalaa kohtaan. Nis-koitelevat kuiskuttelijat kutsuttiin ilmestysmajalle, ja siellä he joutuivat olemaan kasvokkain Mooseksen kanssa. »Silloin Herra astui alas pilvenpatsaassa, asettui majan ovelle ja kutsui Aaronia ja Mirjamia.” Ei heidän profeetallista lahjaansa kielletty; Jumala olisi voinut puhua heille näyssä ja unessa. Mutta Mooses, jonka Her-ra itse julisti olevan »uskollinen koko minun talossani», pääsi läheisempään kanssakäymiseen. Hänen kanssaan Herra puhui suusta suuhun. “‘Miksi ette siis peljänneet puhua minun palvelijaani Moosesta vastaan?’ Ja Herran viha syttyi heitä kohtaan, ja hän meni pois.” Pilvi poistui pyhäkön yltä merkiksi Jumalan mielipahasta, ja Mirjam sairastui ja »oli lumivalkea pitalista». Aaron säästyi, mutta hänelle oli Mirjamin rankaiseminen ankaraksi nuhteeksi. Nyt kun heidän ylpey-tensä oli painettu tomuun, Aaron tunnusti heidän syntinsä ja pyysi hartaasti, ettei hänen sisarensa tarvitsisi jäädä tuon inhottavan ja kuolettavan vitsauksen tuhottavaksi. Vastaukseksi Mooseksen rukoukseen Mirjam puhdistui sairaudestaan mutta suljettiin seit- semäksi päiväksi leirin ulkopuolelle. Vasta kun hänet oli karkotettu leiristä, Jumalan suosion merkki laskeutui jälleen pyhäkön ylle. Kunnioittaen Mirjamin korkeaa asemaa ja surren hänen saamaansa ankaraa iskua koko kansa odotteli Haserotissa hänen paluutaan.AO1 362.2

    Tämä Herran mielipahan ilmaus oli tarkoitettu varoitukseksi koko Israelille. Sen oli määrä torjua lisääntyvää tyytymättömyyttä ja uppiniskaisuutta. Ellei Mirjamia olisi kaikkien nähden nuhdeltu tyytymättömyydestään, se olisi aiheuttanut paljon pahaa. Kateus on ihmismielen saatanallisimpia ja seurauksiltaan tuhoisimpia piirteitä. Viisas Salomo sanoo luulevaisesta kateudesta: »Kiukku on julma, viha on niinkuin tulva; mutta kuka voi kestää luulevaisuutta?” (Sananl. 27: 4). Kateus aiheutti ensimmäisen epäsovun taivaassa, ja sen leviäminen on aikaansaanut sanomattoman paljon pahaa ihmisten keskuudessa. Se synnyttää riitaisuutta, josta apostoli Jaakob sanoo: »Missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno” (Jaak. 3:16).AO1 363.1

    Toisten panettelua tai heidän vaikuttimiensa tai tekojensa tuo-mitsemista emme saisi vähätellä. »Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari” (Jaak. 4: 11). Mutta on vain yksi tuomari, Herra, »joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset» (1 Kor. 4: 5). Mutta joka laittautuu toisten tuomariksi ja ryhtyy tuomitsemaan heitä, anastaa itselleen Luojalle kuuluvan etuoikeuden.AO1 363.2

    Raamattu opettaa meitä tarkoin pidättymään niiden syyttelystä, jotka Jumala on kutsunut lähettiläikseen. Apostoli Pietari sanoo paatuneista syntisistä: »Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja, vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä» (2 Piet. 2: 10, 11). Ja Paavali neuvoo seurakunnan kaitsijaa: »Älä ota huomioon syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa» (1 Tim. 5: 19). Hän, joka on asettanut hen- kilöitä kansansa johtajien ja opettajien vastuullisiin tehtäviin, vaatii kansaansa vastaamaan siitä, miten he kohtelevat hänen palvelijoitaan. Meidän on kunnioitettava niitä, joita Jumala on kunnioittanut. Mirjamin saaman rangaistuksen tulisi varoittaa kaikkia niitä, jotka antavat mielessään sijaa kateudelle ja napisevat niitä vastaan, joiden kannettavaksi Herra antaa työnsä taakan.AO1 363.3

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents