Vakoojien raportti

Kansa iloitsi siitä, että nyt päästäisiin omistamaan niin hyvä maa. Ja kun retken tuloksia esitettiin Moosekselle, kaikki kuuntelivat niin innokkaasti, ettei vain sanaakaan menisi hukkaan. »Me menimme siihen maahan, jonne meidät lähetit”, vakoojat aloittivat. »Ja se tosiaankin vuotaa maitoa ja mettä, ja tällaisia ovat sen hedelmät.” Kansa oli haltioissaan; nyt kyllä toteltaisiin halukkaasti Herran ääntä, jotta päästäisiin heti valtaamaan tuo maa. Mutta kuvailtuaan maan kauneutta ja hedelmällisyyttä kaikki vakoojat, kahta lukuunottamatta, alkoivat suurennella vaikeuksia ja vaaroja, jotka uhkasivat israelilaisia, jos he yrittäisivät valloittaa Kanaanin. He luettelivat, mitä voimallisia kansoja asusti maan eri osissa, ja kertoivat, että sen kaupungit olivat hyvin vallitettu- ja ja niiden asukkaat erittäin vahvoja ja että niitä oli mahdoton valloittaa. He mainitsivat nähneensä jättiläisiäkin, Anakin jälkeläisiä, joten maan haltuun ottamista ei kannattanut ajatellakaan.AO1 365.3

Näin koko tilanne muuttui. Toivo ja rohkeus vaihtuivat pelkurimaiseksi epätoivoksi, kun vakoojat purkivat käsityksiään epäuskoisesta mielestään, jonka saatana oli masentanut. Heidän epäuskonsa synkisti koko seurakunnan, ja se unohti tyystin Jumalan väkevän voiman, jonka hän niin usein oli ilmaissut valitun kansansa hyväksi. Kansa ei pysähtynyt päättelemään, että hän joka oli johdattanut heidät siihen asti, antaisi varmasti maan heidän haltuunsa. He eivät muistelleet, miten ihmeellisesti Jumala oli vapauttanut heidät sortajien vallasta, aukaissut tien halki meren ja tuhonnut faraon takaa-ajavat joukot. He jättivät Jumalan kokonaan pois laskuista ja toimivat, niin kuin asevoima olisi ollut heidän ainoa turvansa.AO1 366.1

Epäuskossaan he rajoittivat Ju- malan voimaa eivätkä luottaneet siihen käteen, joka oli siihen asti niin turvallisesti johdattanut heitä. Ja niin he entiseen tapaansa alkoivat taas napista Moosesta ja Aaronia vastaan. »Näin siis raukesivat ihanat toiveemme», he sanoivat. »Tällaista maata me olemme taivaltaneet Egyptistä asti muka ottamaan haltuumme.» He syyttivät johtajiaan kansan pettämisestä ja Israelin saattamisesta vaikeuksiin.AO1 366.2

Suuri pettymys sai kansan aivan epätoivoiseksi. Sen napinakin alkoi saada tuskaista sävyä. Kaaleb tajusi tilanteen ja koetti parhaansa mukaan puolustaa rohkeasti Jumalan sanaa ja vastustaa uskottomien tovereidensa masentavaa vaikutusta. Hetkeksi kansa hiljeni kuuntelemaan, kun hän toiveikkaasti ja rohkeasti kehui tuota hyvää maata. Ei hän väittänyt vääräksi sitä, mitä siitä oli sanottu; muurit olivat kyllä korkeita ja kanaanilaiset väkeviä. Mutta Jumala oli luvannut maan Israelille. »Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme», Kaaleb innosti heitä, »sillä varmasti me sen voitamme.»AO1 367.1

Mutta ne kymmenen muuta va-koojaa keskeyttivät hänet ja ku-vailivat vaikeuksia entistä synkemmin värein: »Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi. — Kaikki kansa, jota me siellä näimme, oli kookasta väkeä. Näimmepä siellä jättiläisiäkin, Anakin jättiläisheimon jälkeläisiä, ja me olimme mielestämme kuin heinäsirkkoja, sellaisia me heistäkin olimme.»AO1 367.2

Kun nämä miehet kerran olivat omaksuneet väärän asenteen, he nyt vastustivat itsepintaisesti Kaalebia ja Joosuaa, Moosesta ja Jumalaakin. Jokainen askel eteenpäin sai heidät yhä päättäväisemmiksi: kaikki Kanaanin valloitusyritykset oli tukahdutettava! He turvautuivat valheeseenkin lisätäkseen tuhoisaa vaikutustaan. Se »on maa, joka syö omat asukkaansa”, he sanoivat. Tämä masentava raportti oli silkkaa valhetta ja täysin ristiriitainen. Va-koojat olivat kehuneet maata he-delmälliseksi ja tuottoisaksi ja sen kansaa kookkaaksi, mikä kaikki olisi ollut mahdotonta, jos maasta voitiin sanoa, että se epäedullisen ilmastonsa vuoksi »söi omat asukkaansa». Mutta kun epäusko pääsee valtaamaan mielen, saatana ottaa sen valvontaansa, eikä kukaan pysty sanomaan, miten pitkälle hän riepottaa sitä.AO1 367.3