Eenok, vanhurskauden saarnaaja

Vallitsevasta jumalattomuudesta huolimatta oli niitäkin, jotka pyhinä ja Jumalan yhteyden jalostamina elivät aivan kuin taivaallisessa seurassa. He olivat tavattoman älykkäitä, suurten saavutusten miehiä. Heidän pyhänä tehtävänään oli kehittää luonnettaan vanhurskaaksi ja opettaa jumali-suutta ei vain aikalaisilleen vaan myös tuleville sukupolville. Vain huomattavimmat heistä mainitaan Raamatussa, mutta Jumalalla on ollut kaikkina aikoina uskollisia todistajia ja kokosydämisiä palvelijoita.AO1 65.3

Eenokin (Hanokin) mainitaan olleen kuudenkymmenenviiden ikäinen, kun hänelle syntyi poika. Sen jälkeen hän vaelsi Jumalan yhteydessä kolmesataa vuotta. Näinä varhaisempina vuosinaan Eenok oli rakastanut ja pelännyt Jumalaa ja pitänyt hänen käskynsä. Hän kuului niihin pyhiin tosi uskon säilyttäjiin, jotka olivat luvatun siemenen esi-isiä. Aadamilta hän oli kuullut murheisen kertomuksen syntiinlankeemuksesta mutta myös rohkaisevan tiedon Jumalan armosta, joka ilmeni hänen lupauksestaan, ja hän luotti Lunastajan tuloon. Mutta en-simmäisen poikansa synnyttyä hän pääsi kokemuksessaan ylemmälle tasolle ja tuli vedetyksi lä- hempään suhteeseen Jumalaan. Hän käsitti täydemmin omat vel-voituksensa ja vastuunsa Jumalan poikana. Kun hän huomasi, miten lapsi rakasti isäänsä ja luotti yk-sinkertaisesti hänen varjelukseensa, ja kun hän tunsi omassa sydämessään syvää, kaihoisaa hellyyttä tuota esikoispoikaansa kohtaan, hän sai kalliin opetuksen siitä, miten ihmeellisesti Jumala rakasti ihmisiä antaessaan lahjaksi oman Poikansa, samoin kuin siitä, miten levollisesti Jumalan lapset saavat luottaa taivaalliseen Isäänsä. Hän alkoi öin ja päivin mietiskellä Kristuksen kautta ilmenevää Jumalan ääretöntä, selittämätöntä rakkautta. Palavin mielin hän koetti ilmaista sitä rakkautta niille, joiden parissa hän eli.AO1 65.4

Eenok ei vaeltanut Jumalan yh-teydessä missään hurmiossa tai näkytilassa vaan arkielämänsä as-kareissa. Ei hän maailmasta koko-naan syrjään vetäytyen ruvennut miksikään erakoksi, sillä hänen oli toimittava maailmassa Jumalan hyväksi. Perhepiirissä ja ollessaan tekemisissä ihmisten kanssa puolisona, isänä, ystävänä ja kan-salaisena hän oli vakaa ja horju-maton Herran palvelija.AO1 66.1

Hän yhtyi sydämestään Jumalan tahtoon, sillä »kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole keskenänsä sopineet?” (Aam. 3: 3). Ja tätä pyhää vaellusta kesti kolmesataa vuotta. Vain harvat kristityt eivät olisi paljon hartaampia ja pyhittyneempiä, jos tietäisivät, ettei heillä enää ole paljonkaan elinaikaa tai että Kristus olisi juuri tulossa. Mutta Eenokin usko vain vahvistui ja rakkaus tuli entistä pala-vammaksi sitä mukaa kuin vuosisadat kuluivat.AO1 66.2

Mieleltään Eenok oli voimakas ja erittäin kyvykäs, ja hänellä oli laajat tiedot. Ollen jatkuvassa yhteydessä taivaaseen hän sai Jumalalta erikoisia ilmestyksiä, mutta tajuten alati Jumalan suuruuden ja täydellisyyden hän oli nöyrimpiä ihmisiä. Mitä lähemmässä yhteydessä hän oli Jumalaan, sitä syvemmin hän tunsi oman heikkoutensa ja epätäydelli-syytensä.AO1 66.3

Eenok oli huolissaan jumalatto-mien lisääntyvästä pahuudesta ja pelkäsi, että heidän uskottomuutensa voisi vähentää hänen kunnioitustaan Jumalaa kohtaan. Siksi hän karttoi heidän jatkuvaa seuraansa ja oli monesti kauankin yksin antautuneena mietiskelyyn ja rukoukseen. Näin hän viipyi Herran edessä koettaen päästä entistä paremmin selville hänen tahdostaan voidakseen noudattaa sitä. Hänelle rukous oli sielun hengitystä; hän eli suorastaan taivaan ilmapiirissä.AO1 66.4

Pyhien enkelien välityksellä Jumala ilmoitti Eenokille aikovansa hävittää maailman vedenpaisumuksella, ja hän täydensi hänelle myös esitystään pelastussuunnitelmasta. Profetian hengessä Jumala antoi hänen katsahtaa vedenpaisumuksen jälkeisten sukupolvien aikoihin ja näytti hänelle Kristuksen toiseen tulemukseen ja maailman loppuun liittyvät suuret tapahtumat.AO1 66.5

Eenok oli ollut huolissaan kuol-leiden kohtalosta. Hänestä oli näyttänyt siltä kuin vanhurskasten osa ei olisi sen parempi kuin jumalattomienkaan; molemmat tulivat jälleen maaksi, ja se näytti olevan heidän loppunsa. Hän ei pystynyt näkemään vanhurskasten elämää haudan tuolla puolen. Mutta profeetallisessa näyssä hänelle opetettiin, miten Kristus kuolisi ja tulisi sitten kirkkaudessaan ja pyhien enkelien seurassa lunastamaan kansansa haudasta. Hän sai nähdä maailman olevan turmeltuneessa tilassa Kristuksen toisen tulemisen aikoihin, jolloin silloinen pöyhkeä, julkea ja itsekäs sukupolvi kieltäisi ainoan Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen, polkisi maahan lain ja halveksisi sovitusta. Hän näki,miten vanhurskaat kruunattaisiin kirkkaudella ja kunnialla ja juma-lattomat karkotettaisiin Herran kasvojen edestä ja tuhottaisiin tulella.AO1 66.6

Eenokista tuli vanhurskauden saarnaaja, joka julisti kansalle, mitä Jumala oli ilmoittanut hänelle. Ne jotka pelkäsivät Jumalaa, etsivät käsiinsä tämän pyhän miehen, jotta hän opettaisi heitä ja sulkisi heidät esirukouksiinsa. Hän julisti Jumalan sanomia myös julkisesti kaikille, jotka halusivat kuulla varoituksen sanoja. Hän ei rajoittanut toimintaansa vain Seetin jälkeläisiin. Siinä maassa, jon- ne Kain oli poistunut Herran kasvojen edestä, Eenok Jumalan profeettana kertoi niistä ihmeellisistä tapahtumista, joita hän oli saanut katsella. »Katso”, hän julisti, »Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistaan” (Juud. 14,15).AO1 67.1

Pelottomasti hän nuhteli synnistä. Samalla kun hän saarnasi aikansa ihmisille Jumalan rakkautta Kristuksessa ja kehotti heitä hylkäämään pahan vaelluksensa, hän nuhteli vallitsevaa jumalattomuutta ja varoitti aika-laisiaan tuomiosta, joka varmasti kohtaisi jokaista synnintekijää. Kristuksen Henki siinä puhui Eenokin välityksellä. Hänen Henkensä ei ilmene vain rakkauden ja myötätunnon hartaina vetoomuk-sina, eivätkä pyhät miehet puhu vain säyseästi. Jumala antaa sanansaattajiensa julistettavaksi to-tuuksia, jotka leikkaavat terävästi kuin kaksiteräinen miekka.AO1 68.1

Kuulijat tunsivat, että Jumalan voima vaikutti hänen palvelijassaan. Jotkut ottivat varteen varoituksen ja luopuivat synneistään, mutta enimmäkseen kansa pilkkasi vakavaa sanomaa ja jatkoi entistä röyhkeämmin huonoa vaellustaan. Jumalan palvelijat joutuvat julistamaan samanlaista sanomaa maailmalle viimeisinä päivinä, ja siihenkin suhtaudutaan epäuskoisesti ja pilkaten. Vedenpaisumusta edeltänyt maailma hylkäsi sen miehen varoittavat sanat, joka vaelsi Jumalan yhteydessä. Samoin on viimeinen sukupolvi väheksyvä Herran sanansaattajien varoituksia.AO1 68.2

Työntäyteisen elämänsä keskel-läkin Eenok pysyi lujasti läheisessä yhteydessä Jumalaan. Mitä suuremmat ja vaativammat hänen tehtävänsä olivat, sitä kestävämmin ja hartaammin hän rukoili. Hän erottautui tietyiksi kausiksi kaikesta seuraelämästä. Oleskeltuaan jonkin aikaa kansan parissa neuvomassa sitä opetuksillaan ja esimerkillään, hän vetäytyi välillä yksinäisyyteen isoten ja janoten sitä jumalallista tietoa, jota vain Jumala voi antaa. Seurusteltuaan näin Jumalan kanssa Eenok alkoi yhä enemmän tulla jumalallisen kuvan kaltaiseksi. Hänen kasvonsa säteilivät samaa pyhää valoa, joka loistaa myös Jeesuksen kasvoilta. Näiden jumalallisten seurusteluhetkien jälkeen jumalattomatkin katselivat pelonsekaisella kunnioituksella hänen kasvoillaan väikkyvää taivaan loistetta.AO1 68.3

Ihmisten pahuus oli yltynyt niin suureksi, että heille julistettiin jo hävitystuomio. Vuosien kuluessa myös ihmisten synnin aallot vyöryivät yhä korkeampina, ja taivas synkkeni yhä enemmän jumalallisen tuomion uhkaavista pilvistä. Uskon todistajana Eenok kuitenkin yhä edelleen varoitti, kehotti ja esitti vetoomuksiaan koettaen vaimentaa synnin aaltoja ja torjua koston vasamia. Vaikka hänen synnilliset, huvinhaluiset kuulijansa eivät välittäneetkään hänen varoituksistaan, hän tiesi Jumalan hyväksyvän hänen toimintansa, ja niin hän jatkoi uskollisesti taisteluaan vallitsevaa pahuutta vastaan, kunnes Jumala siirsi hänet synnin maailmasta taivaan autuuteen.AO1 68.4

Eenokin aikalaiset pitivät häntä mielettömänä, kun hän ei halunnut koota kultaa ja hopeaa eikä tämän maailman tavaraa. Mutta hän tavoitteli ikuisia aarteita. Hän oli saanut katsella taivaallista kaupunkia. Hän oli nähnyt Ku-ninkaan kunniassaan Siionin kes-kellä. Hän keskitti mielensä, sydä-mensä ja seurustelunsa taivaaseen. Mitä enemmän pahuus lisääntyi, sitä hartaammin hän ikävöi taivaallista kotia. Vaikka hän olikin vielä maan päällä, hän uskossa vietti jo valon valtakunnan elämää.AO1 68.5

»Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan» (Matt. 5: 8). Kolmesataa vuotta Eenok oli tavoitellut sielun puhtautta ollakseen sopusoinnussa taivaan kanssa. Kolmesataa vuotta hän oli vaeltanut Jumalan yhteydessä. Päivä päivältä hän oli kaivannut lähempää yhteyttä, ja yhä likeisemmäksi tuo kanssakäyminen oli tullut, kunnes Jumala otti hänet luokseen. Hän oli seisonut ikuisen maailman kynnyksellä, vain askeleen päässä autuaiden maasta. Ja nyt portit avautuivat; matka, jota Jumalan yhteydessä oli taivallettu maan päällä jo kauan, saattoi jatkua, ja hän astui porteista sisälle pyhään kaupunkiin - ensimmäisenä ihmisten joukosta.AO1 69.1

Hänen poismenonsa tuntui maassa. Nyt kaivattiin ääntä, joka päivästä toiseen oli varoittanut ja opettanut. Muutamat vanhurskaat ja jumalattomatkin olivat nähneet hänen poistuvan, ja toivoen hänen tulleen viedyksi vain johonkin levähdyspaikkaansa hänen ystävänsä etsiskelivät häntä innokkaasti samoin kuin profee-tanoppilaat myöhemmin etsivät Eliaa, mutta turhaan. He ilmoittivat, ettei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois.AO1 69.2

Eenokin poisottamisella Herra halusi antaa tärkeän opetuksen. Ihmiset olivat vaarassa masentua Aadamin synnin pelottavien seu-rausten vuoksi. Monet olivat valmiit huudahtamaan: »Mitä hyötyä siitä on, että olemme pelänneet Herraa ja pitäneet hänen säädöksensä, kun kirous rasittaa koko ihmissukua ja kuolema on kaikkien osana?» Mutta ne opetukset, joita Jumala antoi Aadamille ja jotka Seet toisti ja Eenok sai kokea tosiksi, poistivat masennuksen ja synkkyyden ja herättivät ihmisissä toivoa siitä, että samoin kuin kuolema tuli Aadamin kautta, luvatun Lunastajan kautta saataisiin elämä ja kuolemattomuus. Saatana uskotteli ihmisille, ettei vanhurskaita palkittaisi eikä syntisiä rangaistaisi millään tavalla ja että ihmisten oli mahdotonta noudattaa Jumalan asetuksia. Mutta Eenokin tapaus todistaa, »että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät» (Hebr. 11: 6). Hän näyttää, mitä hän on tekevä niille jotka pitävät hänen käskynsä. Ihmiset saivat sen opetuksen, että Jumalan lakia on mahdollista noudattaa ja että syntisten ja turmeltuneiden parissakin voitiin Jumalan armon avulla vastustaa kiusausta ja tulla puhtaaksi ja pyhäksi. He näkivät Eenokin tapauksessa sellaisen elämän siunauksen, ja hänen siirtämisensä taivaaseen todisti oikeaksi hänen ennustuksensa, jonka mukaan kuuliainen saa tämän elämän jälkeen osakseen iloa ja kirkkautta ja kuolemattoman elämän, ja synnintekijän osaksi tulee tuomio, vaiva ja kuolema.AO1 69.3

»Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa. — Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle” (Hebr. 11: 5). Pahuutensa vuoksi tuhoon tuomitussa maailmassa Eenok eli niin läheisessä yhteydessä Jumalaan, ettei tämä sallinut hänen joutua kuoleman valtaan. Tämän profeetan jumalinen luonne edustaa sitä pyhyyden tilaa, johon Kristuksen toisen tulemisen aikaan täytyy niiden päästä, »jotka ovat ostetut maasta» (Ilm. 14: 3). Silloin on pahuus vallitseva maailmassa samoin kuin ennen vedenpaisumusta. Seuraten turmeltuneen mielensä haluja ja petollisia järkeisoppeja ihmiset kapinoivat taivaan hallintoa vastaan. Mutta Eenokin tavoin Jumalan kansa pyrkii tulemaan sydämeltään puhtaaksi ja mukautumaan Jumalan tahtoon, kunnes se heijastaa Kristuksen kaltaisuutta. Eenokin lailla se varoittaa maailmaa Herran toisesta tulemisesta ja rikkomuksen rangaistuksesta, ja pyhillä puheillaan ja esimerkillään he tuomitsevat jumalattomien synnit. Samoin kuin Eenok otettiin taivaaseen ennen maailman tuhoamista vedellä, elossa olevat vanhurskaat tullaan ottamaan pois maailmasta ennen kuin se hävitetään tulella. Apostoli lausuu: »Emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa.” »Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa»; »sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.” »Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla» (1 Kor. 15: 51, 52; 1 Tess. 4:16-18).AO1 70.1