Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 1

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Aabrahamin jalomielisyys

    Vastaavanlaisessa tilanteessa vain harvat olisivat olleet niin jaloja kuin Aabraham. Useimmat olisivat langenneet kiusaukseen saadakseen niin runsaan saaliin. Hänen esimerkkinsä nuhtelee ankarasti itsekästä, rahanahnetta mieltä. Aabraham kunnioitti oikeuden ja ihmisystävyyden vaatimuksia. Hän noudatti menettelyssään innoitettua elämänohjetta: »Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (3 Moos. 19: 18). »Minä nostan käteni», hän sanoi, »Herran, Jumalan, Korkeimman, taivaan ja maan luojan, puoleen ja vannon: En totisesti ota, en langan päätä, en kengän paulaa enkä mitään muuta, mikä on sinun, ettet sanoisi: ‘Minä olen tehnyt Abramin rikkaaksi’.” Hän ei tahtonut antaa heille mitään aihetta ajatella, että hän oli lähtenyt sotimaan saaliin toivossa tai että hei-dän lahjansa tai suosionsa olivat hänen vaurautensa perustana. Jumala oli luvannut siunata Aabrahamia, ja siksi kuului myös kunnia Jumalalle.AO1 119.1

    Voittoisaa patriarkkaa vastaan tuli myös Melkisedek, Saalemin kuningas, joka toi leipää ja viiniä hänen joukkojensa virvokkeiksi. Hän »oli Jumalan, Korkeimman, pappi” ja siunasi Aabrahamin sekä kiitti Herraa, joka palvelijansa välityksellä oli vapauttanut kaiken vangiksi joutuneen väen. Ja Aabraham »antoi hänelle kymmenykset kaikesta”.AO1 120.1

    Iloisena Aabraham palasi tel-toilleen ja laumojensa luo, mutta toisaalta ahdistavat ajatukset vaivasivat häntä. Hän oli ollut rauhan mies ja kaihtanut riitaa ja vi-hamielisyyttä parhaansa mukaan. Nyt häntä kauhistutti, kun hän muisteli näkemäänsä verilöylyä. Mutta varmaan ne kansat, joiden joukot hän oli voittanut, tunkeu-tuisivat vielä uudestaan Kanaaniin ja kohdistaisivat kostonsa erikoisesti häneen. Jos hänet näin vedettäisiin mukaan heimojen välisiin kiistoihin, hänen elämänsä rauha ja hiljaisuus olisi mennyttä. Kaiken lisäksi hän ei ollut saanut haltuunsa Kanaanin maata eikä enää voinut toivoa perillistäkään, joka voisi kokea lupauksen täytty-myksen.AO1 120.2

    Öisessä näyssä kuului taas ju-malallinen ääni: »Älä pelkää, Aab-raham», ruhtinasten Ruhtinas lausui, »minä olen sinun kiipesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri.» Mutta pahaenteiset aavis telut ahdistivat hänen mieltään, niin ettei hän voinut nyt tarttua lupaukseen yhtä kyselemättömän luottavasti kuin ennen. Hän rukoili jotakin selvää todistetta siitä, että lupaus täyttyisi. Ja miten liiton lupaus saattoi lainkaan täyttyä, kun luvattua poikaa ei kuulunut? »Mitä sinä minulle annat”, hän kyseli. »Minä lähden täältä lapsetonna», ja »katso, talossani syntynyt palvelija on minut perivä.» Hän aikoi ottaa uskollisen palvelijansa Elieserin ottopojakseen ja tehdä hänet kaiken omaisuutensa perijäksi. Mutta hänelle vakuutettiin, että hänen oma poikansa oli perivä hänet. Sitten hänet vietiin teltan ulkopuolelle ja häntä kehotettiin katsomaan taivaalla tuikkivia lukemattomia tähtiä. Niitä silmäillessään hän kuuli sanat: »Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä.» »Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi” (Room. 4: 3).AO1 120.3

    Silti patriarkka pyysi jotakin näkyvää merkkiä uskonsa vahvis-tukseksi ja jälkipolville todisteeksi siitä, että Jumala toteuttaisi armolliset aikomuksensa heitä kohtaan. Herra suostui solmimaan liiton palvelijansa kanssa samanlaisin muodoin, joita ihmiset käyttävät vahvistaessaan juhlallisia sopimuksia. Herran ohjeiden mukaan Aabraham uhrasi hiehon, vuohen ja oinaan, jotka kaikki olivat kol-mivuotisia. Hän halkaisi ne ja asetti puolikkaat vähän erilleen. Näihin hän lisäsi metsäkyyhkysen ja nuoren kyyhkysen, joita hän ei kuitenkaan halkaissut. Tämän tehtyään hän asteli kunnioittavasti uhrikappaleiden välitse ja vannoi juhlallisesti Jumalalle pysyvänsä ikuisesti kuuliaisena. Hän viipyi uhrieläintensä ruumiiden luona auringonlaskuun asti ja valvoi tarkoin, etteivät petolinnut päässeet tahraamaan eikä siep-paamaan niitä. Auringonlaskun aikaan hän vaipui syvään uneen, ja »katso, kauhu ja suuri pimeys valtasi hänet». Jälleen Jumala puhui hänelle ja selitti, ettei hänen ollut syytä odottaa heti saavansa Luvattua maata haltuunsa, sillä hänen jälkeläisensäkin joutuisivat kauan kärsimään ennen kuin pääsisivät asettumaan Kanaaniin. Tässä yhteydessä hänelle selostettiin pelastussuunnitelmaa, Kristuksen kuolemaa, suurta uhria ja hänen tulemustaan kirkkaudessa. Aabraham sai myös nähdä maan palautettuna Eedenin aikaiseen kauneuteensa, ja hän saisi sen ikuiseksi omaisuudekseen lupauksen lopullisena ja täydellisenä täyttymyksenä. Jumalan ja ihmisten välisen liiton vakuudeksi suitsuava pätsi ja liekehtivä tuli, jumalallisen läsnäolon vertauskuvat, liikkuivat uhrikappaleiden välitse kuluttaen ne kokonaan. Sitten Aabraham kuuli taas äänen, joka vakuutti hänen jälkeläistensä saavan lahjaksi Kanaanin maan »Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka”.AO1 120.4

    Kun Aabraham oli ollut Kanaa-nissa lähes kaksikymmentäviisi vuotta, Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: »Minä olen Jumala, Kaikki-valtias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.» Pelokkaan kunni-oittavasti Aabraham lankesi kas-voilleen, ja sanoma jatkui: »Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä.» Tämän liiton täyttymyksen vakuudeksi hänen nimensä, joka siihen asti oli ollut Abram, sai nyt muodon Aabraham, joka merkitsee: »paljouden isä». Saarain nimestä tuli Saara - »ruhtinatar», sillä, jumalallinen ääni vakuutti, »hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita».AO1 121.1

    Tähän aikaan Aabrahamille säädettiin ympärileikkauksen menot »sen uskonvanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna»(Room. 4: 11). Niitä patriarkan ja hänen jälkeläistensä tuli noudattaa merkiksi siitä, että he olivat pyhittäytyneet palvelemaan Jumalaa ja erosivat siten epäjumalanpalvelijoista sekä että Jumala hyväksyi heidät omai-suudekseen. Näillä menoilla he puolestaan sitoutuivat täyttämään Aabrahamin kanssa tehdyn liiton ehdot. He eivät saaneet solmia avioliittoja pakanoiden kanssa, sillä siten he lakkaisivat kunnioittamasta Jumalaa ja hänen pyhää lakiaan, tulisivat kiusatuiksi omaksumaan muiden kansojen synnillisiä tapoja ja lankeaisivat epäjumalanpalvelukseen.AO1 121.2

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents