Sodoman synnillisyys

Kaikkialla vallitseva runsaus johti ylellisyyteen ja ylpeyteen. Joutilaisuus ja rikkaus kovettavat mielen, jota puute tai suru eivät koskaan ole rasittaneet. Vauraus ja joutoaika lisäsivät huvittelunhalua, ja kansa rupesi vapaasti tyydyttämään aistillisia halujaan. »Katso», sanoo profeetta, »tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut. He korskeilivat ja tekivät kauhistuksia minun edessäni, ja minä, kun sen näin, toimitin heidät pois» (Hes. 16: 49, 50). Rikkaus ja joutoaika ovat ihmisten valtahaluja, ja kuitenkin ne johtivat synteihin, jotka tuottivat tuhon lakeuden kaupungeille. Hyödyttömässä joutilaisuudessaan he lankesivat helposti saatanan kiusauksiin, turmelivat Jumalan kuvan ja tulivat olennoltaan pikemmin saatanallisiksi kuin jumalallisiksi. Joutilaisuus on suurin kirous, mikä ihmistä voi kohdata, sillä se tuo muassaan pa-heita ja rikoksia. Se heikentää mielen, turmelee ymmärryksen ja alentaa sielun. Saatana on väijyksissä, valmiina tuhoamaan ne, jotka eivät ole varuillaan ja joiden joutilaisuus päästää hänet lähestymään heitä jossakin miellyttävässä valepuvussa. Hän menestyy parhaiten lähestyessään ihmisiä heidän vapaahetkinään.AO1 140.2

Sodomassa oli riemua ja remua, juhlintaa ja juopottelua. Hurjim- missa ja raaimmissakin intohimoissa mentiin hillittömyyksiin. Ihmiset pilkkasivat avoimesti Jumalaa ja hänen lakiaan ja nauttivat väkivallantöistä. Jumalan viha oli kohdannut niitä, jotka hukkuivat vedenpaisumuksessa, mutta tämäkään esimerkki ei estänyt sodomalaisia vaipumasta samaan jumalattomuuteen.AO1 140.3

Siihen aikaan, kun Loot siirtyi Sodomaan, turmelus ei vielä ollut levinnyt kaikkialle. Armossaan Jumala salli valon säteiden vielä valaista siveellistä pimeyttä. Kun Aabraham vapautti vangit eelamilaisten käsistä, ihmisten huomio kiintyi oikeaan uskoon. Aabraham ei ollut outo Sodoman asukkaille, ja hänen näkymättömän Jumalan palvontansa oli heillä pilkan aiheena. Mutta hänen voittonsa paljon suuremmista vihollisjoukoista ja ylevämielinen suhtautumisensa vankeihin ja saaliiseen herättivät ihmetystä ja ihailua. Vaikka hänen taitavuuttaan ja urheuttaan ylistettiinkin, jokaisen täytyi mie-lessään myöntää, että hänen voit-tonsa oli jumalallisen voiman an-siota. Myös hänen jalo ja epäitsekäs mielensä, joka niin suuresti poikkesi Sodoman asukkaiden itsekkyydestä, todisti sen uskonnon ylemmyydestä, jolle hän oli tuottanut kunniaa rohkeudellaan ja uskollisuudellaan.AO1 141.1

Siunatessaan Aabrahamin Melkisedek oli tunnustanut hänen saaneen voimansa ja voittonsa Herralta: »Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja. Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi” (1 Moos. 14: 19, 20). Jumala puhui ihmisille kaitselmuksensa johdatuksella, mutta viimeinen valonsäde torjuttiin niin kuin kaikki aikaisemmatkin.AO1 141.2

Ja nyt Sodoman viimeinen päivä kallistui iltaansa. Koston pilvet varjostivat jo tuota tuomittua kaupunkia. Mutta ihmiset eivät huomanneet sitä. Enkelien tullessa suorittamaan hävitystehtäväänsä kaupungin asukkaat uneksivat onnesta ja nautinnoista. Viimeinen päivä oli jokaisen aikaisemman päivän kaltainen. Illan tullen kaikki näytti viihtyisältä ja turvalliselta. Verrattoman kaunis maisema kylpi laskevan auringon säteissä. Illan viileys oli houkutellut kaupungin asukkaat ulos hakeutumaan sankoin joukoin sen hetken huveihin.AO1 141.3