Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 1

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Lootin kaksi vierasta

    Hämärissä kaksi muukalaista saapui kaupungin portille. He vaikuttivat matkamiehiltä, jotka aikoivat yöpyä kaupungissa. Kukaan ei osannut pitää noita vaatimattomia vaeltajia jumalallisen tuomion mahtavina airuina. Tuo huolettoman iloinen väkijoukko ei aavistanut, että sen oma suhtautuminen noihin taivaallisiin sanansaattajiin täyttäisi sen synnin mitan, joka koituisi heidän ylpeän kaupunkinsa turmioksi. Mutta joukossa oli yksi, joka kiinnitti näihin muukalaisiin ystävällisen huomionsa ja kutsui heidät kotiinsa. Loot ei tiennyt, keitä he oikeastaan olivat, mutta hän oli tottunut olemaan kohtelias ja vie-raanvarainen; se oli hänen uskon-tonsa mukaista - sen opetuksen Aabraham oli antanut hänelle omalla esimerkillään. Ilman tuota kohteliasta mielenlaatua hän olisi kenties tuhoutunut muun Sodoman mukana. Moni koti on sulkiessaan ovensa muukalaiselta jättänyt ulkosalle Jumalan lähettilään, joka olisi tuonut tullessaan siunausta, toivoa ja rauhaa.AO1 141.4

    Jokainen elämämme teko, vähäisinkin, vaikuttaa joko hyvää tai pahaa. Pieniltäkin tuntuvien velvollisuuksien uskollinen täyt-täminen tai laiminlyönti voi joko tuottaa runsaita siunauksia tai suurta onnettomuutta. Juuri pikkuseikat koettelevat luonnetta. Kun päivittäistä kieltäymystä vaativat vähäiset askareet suoritetaan iloisesti ja auliisti, se juuri miellyttää Jumalaa. Meidän ei tule elää itsekkäästi vaan toisten hyväksi. Elämämme voi tulla siunaukseksi vain silloin, kun mie-lenlaatumme on itsensä unohtava, rakastava ja avulias. Vähäiset huomaavaisuudet ja yksinkertaiset pikku kohteliaisuudet lisäävät suuresti elämän onnellisuutta, kun taas niiden laiminlyöminen tekee elämän huomattavasti kurjemmaksi.AO1 142.1

    Loot tiesi, miten huonon kohtelun alaiseksi muukalaiset joutuisivat Sodomassa, ja otti sen tähden suojatakseen heitä heti kaupunkiintulosta lähtien kutsumalla heidät kotiinsa. Vieraiden tullessa hän istui kaupungin portilla, ja kun hän näki heidät, hän nousi heitä vastaan, kumarsi kohteliaasti ja sanoi: »Oi herrani, poiketkaa palvelijanne taloon yöksi.» Mutta he näyttivät torjuvan hänen vieraanvaraisuutensa ja sa-noivat: »Emme, vaan me jäämme yöksi taivasalle.” Näin vastatessaan heillä oli mielessään kaksi ajatusta - he halusivat koetella Lootin vilpittömyyttä ja lisäksi antaa itsestään sen käsityksen, etteivät he tunteneet sodomalaisten pahuutta eivätkä siis nähneet kadulla yöpymisessä mitään vaaraa. Mutta heidän vastauksensa sai Lootin päättämään entistä lujemmin, ettei hän jättäisi heitä roskaväen armoille. Hellittämättä hän kutsui heitä, kunnes he suostuivat tulemaan hänen taloonsa.AO1 142.2

    Loot oli aikonut pitää aikeensa salassa portilla seisoskelevilta ja kuljettaa vieraat kotiinsa kiertoteitse. Mutta näiden epäröinti ja viivyttely sekä hänen sinnikäs pyytelynsä herättivät joutoväen huomion, ja ennen kuin he kävivät levolle, suuri irtolaisjoukko piiritti Lootin talon. Siinä oli miestä jos minkälaista, nuorta ja vanhaa, ja kaikki hurjina ja kiihkoissaan. Vieraat olivat kyselleet kaupungin oloja, ja Loot oli juuri va-roittanut heitä lähtemästä ulos sinä iltana, kun alkoi kuulua kiihtyneitä huutoja ja vaatimuksia, että miehet oli tuotava ulos.AO1 142.3

    Loot käsitti, että ärsytettynä väkijoukko vain vimmastuisi ja pääsisi helposti tunkeutumaan hänen taloonsa. Siksi hän meni ulos tyynnyttelemään joukkoa ja sanoi: »Älkää, veljeni, tehkö niin pahoin.»Hän kutsui heitä naapu-reinaan »veljiksi” ja koetti saada heidät rauhoittumaan ja häpeämään halpamaisia aikeitaan. Mutta hänen puheensä oli kuin öljyä liekkeihin. Heidän kiihkonsa yltyi raivoisaksi myrskyksi. He moittivat Lootia vallanhimoiseksi ja uhkasivat käsitellä häntä pahemmin kuin hänen vieraitaan. He kävivät hänen kimppuunsa ja olisivat var- maan repineet hänet kappaleiksi, elleivät Jumalan enkelit olisi tulleet avuksi. Taivaan lähetit »ojensivat kätensä, vetivät Lootin huoneeseen ja sulkivat oven”. Nyt selvisi sekin, minkä luonteisia vieraita Loot oli saanut pitää luonaan. »He sokaisivat ne miehet, jotka olivat talon ovella, sekä nuoret että vanhat, niin että he turhaan koettivat löytää ovea.” Elleivät he sydämensä paatumuksessa olisi olleet kahdesti sokaistuneita, he olisivat tästä Jumalan iskusta pelästyneet ja lakanneet pahoista töistään. Eivät he tuota viimeistä iltaa viettäneet sen syntisemmin kuin aikaisemminkaan, mutta niin kauan väheksytty armo oli lopulta lakannut pyytelemästä. Sodoman asukkaat olivat ylittäneet jumalallisen pitkämielisyyden rajan - »Jumalan kärsivällisyyden ja vihan välisen salatun rajan». Hänen kostonsa liekit olivat viriämässä Siddimin laaksossa.AO1 142.4

    Enkelit ilmoittivat Lootille teh-tävänsä: »Me hävitämme tämän paikan. Koska huuto heistä on käynyt suureksi Herran edessä, lähetti Herra meidät hävittämään sen.» Vieraat, joita hän oli koettanut suojella, lupasivat nyt varjella häntä ja pelastaa myös kaikki ne hänen perheensä jäsenet, jotka tahtoivat paeta hänen kanssaan tuosta jumalattomasta kaupungista. Väkijoukko oli väsyksissään poistunut, ja Loot lähti ulos va-roittamaan lapsiaan. Hän toisti enkelien sanoja: »Nouskaa, lähtekää pois tästä paikasta, sillä Herra hävittää tämän kaupungin.» Mutta he vain nauroivat hänen puhettaan ja pitivät sitä leikinlaskuna ja taikauskoisena pelkona. Hänen tyttäriinsä vaikuttivat heidän miestensä mielipiteet. He elivät hyvissä oloissa eivätkä nähneet minkään vaaran uhkaavan. Kaikki oli samoin kuin ennenkin. He olivat varakkaita eivätkä voineet uskoa mahdolliseksi, että kaunis Sodoma hävitettäisiin.AO1 143.1

    Loot palasi murheellisena kotiinsa ja kertoi epäonnistuneensa. Enkelit kehottivat häntä ottamaan vaimonsa ja kaksi vielä kotona ollutta tytärtään mukaansa ja poistumaan kaupungista. Mutta Loot viivytteli. Vaikka hän oli joka päivä huolissaan näkemistään vä-kivallanteoista, hän ei ollut täysin selvillä tuon jumalattoman kau-pungin alentavista ja inhottavista paheista. Hän ei tajunnut, miten tuiki välttämätöntä Jumalan oli tuomioillaan lopettaa sen synninteko. Muutamat Lootin lapsista halusivat jäädä Sodomaan, ja hänen vaimonsa kieltäytyi lähtemästä ilman heitä. Loot ei jaksanut ajatella, että hänen piti luopua niistä, jotka olivat hänelle rakkainta maailmassa. Oli vaikea jät-tää taakseen ylellinen koti ja kaikki se rikkaus, jonka hän oli elämänsä aikana työllään hankkinut, ja lähteä matkaan köyhänä kulkurina. Surun murtamana hän viivytteli vastenmielistä lähtöään. Ilman Jumalan enkeleitä he olisivat kaikki tuhoutuneet Sodoman mukana. Taivaan lähetit ottivat Lootia ja hänen vaimoaan ja tyttäriään kädestä ja johdattivat heidät pois kaupungista.AO1 143.2

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents