Vanhempien vastuu aviopuolison valinnassa

Jumala soi Iisakille suuren kunnian tekemällä hänet niiden lupausten perilliseksi, joiden kautta maailma tulisi siunatuksi. Kuitenkin Iisak alistui neljäkymmentävuotiaana siihen, että isä lähetti kokeneen, Jumalaa pelkääväisen palvelijansa valitsemaan hänelle vaimoa. Ja tämän avioliiton kotoista onnea Raamattu kuvailee näin herttaiseksi ja kauniiksi: »Ja Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran majaan ja otti hänet luokseen, ja hänestä tuli hänen vaimonsa, ja hän rakasti häntä. Niin Iisak sai lohdutuksen äitinsä kuoltua.»AO1 158.1

Miten jyrkästi Iisakin menette-lytapa poikkeaakaan siitä, jota aikamme nuoret, kristityiksi tunnustautuvatkin, noudattavat! Liian usein nuoret katsovat selviytyvänsä rakkauden asioissaan kysymättä neuvoa keneltäkään ja ilman mitään Jumalan tai vanhempien viisasta valvontaa. Jo paljon ennen kypsymistään mieheksi tai naiseksi he pitävät itseään pätevinä tekemään oman valintansa ilman vanhempiensa apua. Oltuaan muutaman vuoden naimisissa he tavallisesti huomaavat erehtyneensä, mutta usein on tällöin jo liian myöhäistä ehkäistä erehdyksen ikäviä seurauksia. Kun saman viisauden ja itsehillinnän puutteen, joka ensin johti niin hätäiseen valintaan, annetaan jatkua avioliitossakin, niin se vain lisää pahuutta ja tekee aviosuhteen lo-pulta kalvavaksi ikeeksi. Monet ovat siten tuhonneet onnensa tässä elämässä ja menettäneet tulevan elämän toivonsa.AO1 158.2

Jos mitä niin avioliittokysymystä pitäisi tutkistella huolellisesti ja kysellä vanhempien ja kokeneempien henkilöiden neuvoja. Ja ennen sen askeleen ottamista, joka liittää kaksi ihmistä toisiinsa loppuiäksi, tarvitaan, jos koskaan, Raamatun neuvoja ja rukouksin etsittävää jumalallista johdatusta.AO1 158.3

Vanhempien tulisi aina muistaa vastuunsa lastensa tulevasta on-nellisuudesta. Iisak kunnioitti isänsä arvostelukykyä, koska tämä oli harjaannuttanut hänet pitämään tottelevaisesta elämäntavasta. Vaikka Aabraham vaatikin lapsiaan kunnioittamaan vanhempien arvovaltaa, hän todisti elämällään, ettei se ollut itsekäs- tä eikä mielivaltaista valvontaa vaan perustui rakkauteen ja piti silmämääränään heidän hyvin-vointiaan ja onnellisuuttaan.AO1 158.4

Isien ja äitien tulisi katsoa olevansa velvolliset opastamaan nuoria kohdistamaan mieltymyksensä sellaisiin, joista tulee kelvollisia kumppaneita. Heidän tulisi pitää velvollisuutenaan koettaa omalla opetuksellaan ja esimerkillään sekä Jumalan armon avulla muovata lastensa luonnetta näiden varhaisvuosista lähtien sellaiseksi, että he puhtaina ja jaloina mieltyisivät siihen, mikä on hyvää ja oikeata. Samankaltaiset mieltyvät toisiinsa ja arvostavat toisiaan. Kun lapsia jo varhain opetetaan mieltymään totuuteen, puhtauteen ja hyvyyteen, niin silloin he nuoruudessaan hakeutuvat niiden seuraan, joilla on näitä luon-teenpiirteitä.AO1 160.1

Pyrkikööt vanhemmat luontees-saan ja kotielämässään ilmentämään taivaallisen Isän rakkautta ja hyväntahtoisuutta. Olkoon koti täynnä auringonpaistetta. Tämä on lapsillenne paljon arvokkaampaa kuin maat tai rahat. Pidettäköön heidät tiiviisti kodin rakkauden piirissä, jotta he muistaisivat lapsuuden kotiaan taivaan jälkeen parhaana rauhan ja onnen tyyssi-jana. Kaikilla perheen jäsenillä ei ole samaa luonteen sävyä, ja kotona tarjoutuu useinkin tilaisuus kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden harjoittamiseen. Rakkauden ja itsekurin avulla kaikki voivat liittyä hyvin läheisesti toisiinsa.AO1 160.2

Tosi rakkaus on ylevä ja pyhä periaate, luonteeltaan perin toi-senlainen kuin hetkellisen mieli-johteen sytyttämä rakkaus, mikä taas äkisti sammuu jouduttuaan kovaan koetukseen. Täyttämällä uskollisesti velvollisuutensa van-hempien kodissa nuoret valmis-tautuvat omaa kotiaan varten. Harjoitelkoot he vanhempainsa luona kieltäymystä, ystävällisyyttä, kohteliaisuutta ja kristillistä myötätuntoa. Näin rakkaus säilyy lämpimänä sydämessä, ja joka sel-laisesta kodista lähtee perustamaan omaa perhettään, tietää miten hän voi edistää sen onnellisuutta, jonka hän on valinnut elämäntoverikseen. Silloin avioliitto ei häiden jälkeen merkitse rakkauden loppua vaan vasta sen alkua.AO1 160.3