Eesau myy esikoisuutensa
Palatessaan eräänä päivänä metsältä uuvuksissa ja nälissään Eesau pyysi ruokaa Jaakobilta, joka oli juuri valmistamassa sitä. Jaakob puolestaan, joka ei koskaan unohtanut päätavoitettaan, käytti heti tilaisuutta hyväkseen ja tarjosi veljelleen ruokaa esikoisoikeuden hinnalla. »Katso, mina kuolen kuitenkin», huudahti mistään piittaamaton, nautinnonhaluinen metsämies, »mitä minä esikoisuudellani teen?” Ja niin hän luovutti esikoisoikeutensa yhdestä annoksesta ruskeata keittoa ja vahvisti kaupan valalla. Ei olisi kestänyt kauankaan, kun hän olisi saanut ruokaa päästyään isänsä leiriin, mutta tyydyttääkseen sen hetken halunsa hän huolimattomasti vaihtoi ruokaan sen ihanan perinnön, jonka Jumala itse oli luvannut hänen isilleen. Hänen koko harrastuksensa kohdistui vain nykyhetkeen. Hän oli valmis uhraamaan taivaallisen saadakseen maallista ja vaihtamaan tulevaisen hyvän nykyhetken tarpeen tyydyttämiseen.AO1 163.2
»Niin halpana Eesau piti esikoi-suutensa.» Luovuttuaan siitä hän tunsi eräänlaista helpotusta. Nyt hänen tiensä oli esteetön, ja hän saattoi tehdä mitä halusi. Miten monet vaihtavatkaan vielä nyky-äänkin taivaallisen esikoisoikeutensa - puhtaan, saastumattoman ja ikuisen taivasperintönsä - tähän hillittömään nautinnonhaluun, jota väärin sanotaan vapaudeksi!AO1 163.3
Ulkonaiseen ja maalliseen aina mieltyvänä Eesau otti itselleen kaksi heettiläistä vaimoa. He palvoivat vääriä jumalia, ja heidän epäjumalanpalvonnastaan tuli katkera suru Iisakille ja Rebekalle. Eesau oli rikkonut yhtä liiton ehtoa, joka kielsi valitun kansan ja pakanoiden väliset avioliitot. Siitä huolimatta Iisak halusi itsepintaisesti säilyttää esikoisuuden Eesaulla. Hän pysyi jyrkästi kannassaan, vaikka Rebekka olisi miten perustellut asiaa, Jaakob har- taasti toivonut siunausta tai Eesau ollut välittämättä sen velvoituksista.AO1 163.4