Jaakob etsii sovintoa

Kuitenkin Jaakobista tuntui, että hänen oli myös itse jotenkin var-mistettava turvallisuutensa. Siksi hän lähetti veljelleen sovittavan tervehdyksen sanansaattajien mukana. Hän neuvoi sanatarkasti, mitä heidän oli sanottava Eesaulle. Ennen näiden veljesten syntymää oli ennustettu, että vanhempi oli palveleva nuorempaa, ja jottei tämän muistaminen herättäisi katkeruutta, Jaakob nimenomaan lähetti palvelijansa viemään tervehdyksen »herralleni Eesaulle”. Päästyään tämän puheille heidän oli sanottava, että tervehdyksen lähetti »sinun palvelijasi Jaakob». Ja hälventääkseen sen pelon, että hän olisi köyhänä kulkurina tulossa vaatimaan isän perintöään, Jaakob kaiken varalta mainitsi sanomassaan: »Minä olen saanut raavaita, aaseja, pikkukarjaa, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt sanan herralleni, että saisin armon sinun silmiesi edessä.»AO1 180.1

Mutta palvelijat kertoivat palat-tuaan, että Eesau oli jo tulossa neljäsataa miestä mukanaan ja ettei ystävälliseen tervehdykseen annettu mitään vastausta. Näytti ilmeiseltä, että hän oli tulossa kostamaan. Koko leiri joutui kauhun valtaan. »Silloin valtasi Jaakobin suuri pelko ja ahdistus.” Palata hän ei voinut ja edetä ei uskaltanut. Aseettomana hänen väkensä ei kyennyt puolustautumaan eikä vastustamaan vihollista. Niinpä hän jakoi väen kahteen joukkoon, jotta ainakin toinen pääsisi pakoon jos toisen kimppuun hyökättäisiin. Hän lähetti suurista laumoistaan runsaita lahjoja Eesaulle ja tervehti tätä jälleen ystävällisellä sanomalla. Hän teki kaiken voitavansa sovittaakseen veljelleen tekemänsä vääryyden ja torjuakseen uhkaavan vaaran, ja sitten hän nöyrin ja katuvin mielin anoi Jumalalta varjelusta: »Herra, sinä, joka sanoit minulle: ‘Palaja maahasi ja sukusi luo, niin minä teen sinulle hyvää!’ Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskolli-suuteen, jota sinä olet palvelijallesi osoittanut; sillä ainoastaan sauva kädessäni minä kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt on minulle karttunut kaksi joukkoa. Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja tu-hoaa minut ynnä äidit lapsineen.»AO1 180.2

He olivat nyt tulleet Jabbokin joelle, ja yötä myöten Jaakob lähetti perheensä kahluupaikasta joen yli ja jäi yksin jälkeen muista. Hän oli päättänyt käyttää yön rukoukseen ja halusi olla yksin Jumalan kanssa. Jumala saattoi pehmittää Eesaun sydämen. Yksin häneen patriarkka kiinnitti nyt toivonsa.AO1 180.3