Luku 2—Luominen

Suurenmoinen luonto

»Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä. — Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty” (Ps. 33: 6, 9). Hän asetti »maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti” (Ps. 104: 5).AO1 24.1

Lähtiessään Tekijänsä kädestä maa oli tavattoman kaunis. Vuoret, kukkulat ja laaksot tekivät sen pinnan vaihtelevaksi samoin kuin komeat virrat ja ihanat järvet. Mutta kukkulat ja vuoret eivät olleet jyrkkiä ja jylhiä, eikä niissä ollut jyrkänteitä eikä pelottavia rotkoja kuten nyt. Hedelmällinen multakerros peitti maan kalliopinnan terävät ja rosoiset reunat, ja siinä viihtyvä kasvillisuus peitti tienoot vehreään vihannuuteensa. Missään ei ollut in-hottavia soita eikä autioita erämaita. Katse tapasi kaikkialla vehmaita pensastoja ja ihastuttavia kukkia. Puut kohottivat latvuksensa korkeuksiin majesteettisempina kuin mitkään nykymetsien puut. Ilmaa eivät pilanneet saastehöyryt, vaan se oli kirkasta ja terveellistä. Koko maisema oli kauniimpi kuin ylväimmänkään palatsin koristepuutarha. Enkelien joukko katseli näkymiä ihastuneena ja iloitsi Jumalan ihmeteoista.AO1 24.2