Jaakob ja hänen poikansa

Eesau oli väheksynyt liiton siu-nauksia. Hän oli arvostanut enem-män ajallista kuin hengellistä hyvää ja saanut, mitä oli halunnutkin. Ehdoin tahdoin hän erosi Jumalan kansasta. Jaakob taas oli valinnut uskon perintöosan. Hän oli yrittänyt saada sen viekkaudella, petoksella ja valheella, mutta Jumala oli sallinut hänen rikkomuksensa tulla korjatuksi. Myöhempien vuosiensa kaikista katkerista kokemuksista huolimatta Jaakob ei kuitenkaan koskaan poikennut tavoitteestaan eikä luo-punut valinnastaan. Hän oli oppinut, että tavoittelemalla siunausta ihmiskyvyin ja viekkaasti hän oli sotinut Jumalaa vastaan. Yöllinen painiskelu Jabbokin joen varrella oli muuttanut Jaakobin kerrassaan toiseksi mieheksi. Itseluottamus oli tyystin poissa. Entisestä oveluudesta ei näkynyt enää merkkiäkään. Viekas ja petollinen elämäntapa oli muuttunut yksinkertaiseksi ja totuudelliseksi. Hän oli oppinut yksinkertaisesti turvautumaan Kaikkivaltiaan käsivarteen, ja koetuksissa ja ahdingoissa hän taipui nöyrän alistuvasti Jumalan tahtoon. Pätsin kuumuudessa luonteen epäjalot ainekset kuluivat pois ja aito kulta puhdistui, kunnes Aabrahamin ja Iisakin usko ilmeni himmentymättömänä myös Jaakobissa.AO1 190.4

Jaakobin synti ja sitä seuranneet tapahtumat eivät olleet jääneet vaille pahaa vaikutustaan, mikä ilmeni seurauksiltaan katkerana hänen poikiensa luonteessa ja elämässä. Miehuusikään mennessä heissä oli kehittynyt pahoja virheitä. Moniavioisuuden seuraukset ilmenivät kotipiirissä. Tämä hirveä pahe on omiaan kuivattamaan rakkauden alkulähteetkin, ja vaikutuksellaan se heikentää pyhimpiäkin siteitä. Useiden äitien välinen kateus oli katkeroittanut perhesuhdetta, lapset olivat tulleet riitaisiksi ja uhmamielisiksi, ja isän elämää synkensivät huolet ja murheet.AO1 191.1

Yksi pojista oli kuitenkin luon-teeltaan täysin poikkeuksellinen - Raakelin vanhempi poika Joosef, Jonka harvinainen ulkonainen kauneus näytti vain heijastavan mielen ja sydämen sisäistä kau-neutta. Tuossa puhtaassa, vilkkaassa ja iloisessa poikasessa ilmeni myös siveellistä vakavuutta ja lujuutta. Hän otti vaarin isänsä opetuksista ja totteli mielellään Jumalaa. Ominaisuudet, jotka myöhemmin olivat hänelle luonteenomaisia Egyptissä - ystävällisyys, uskollisuus ja totuudellisuus - ilmenivät jo hänen kotoisessa arkielämässään. Äidin kuoleman jälkeen hänen rakkautensa isään tuli entistä läheisemmäksi, ja Jaakob puolestaan kiintyi sydämes-tään tähän vanhalla iällä saamaansa lapseen. Hän »rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa”.AO1 191.2

Mutta tästä kiintymyksestäkin koitui ikävyyksiä ja suruja. Epä-viisaasti Jaakob näytti toisille pi-tävänsä eniten Joosefista, ja tämä teki tietenkin toiset pojat kateellisiksi. Veljien huono käytös ja pahat tavat vaivasivat Joosefia kovin. Hän koetti lempeästi oikaista heitä, mutta näiden viha ja kauna siitä vain yltyi. Mutta hän ei jaksanut nähdä, miten nämä tekivät syntiä Jumalaa vastaan, ja niin hän esitti asian isälleen toivoen, että tämä arvovallallaan saisi heidät parantamaan tapansa.AO1 191.3

Jaakob varoi tarkoin ärsyttämästä heitä vihaan kovuudella tai ankaruudella. Syvästi liikuttuneena hän ilmaisi huolestuneisuutensa lapsistaan, kehotti heitä kunni-oittamaan hänen harmaita hiuksiaan ja varomaan pilaamasta hänen hyvää mainettaan sekä ennen kaikkea häpäisemästä Jumalaa rikkomalla noin pahoin hänen käskyjään. Häpeissään siitä, että heidän pahuutensa oli tullut ilmi, nuorukaiset vaikuttivat katuvaisilta, mutta he vain salasivat todelliset tunteensa, jotka tästä ilmitulosta ärtyivät entistäkin katkerammiksi.AO1 191.4

Sitten isä antoi Joosefille epä-viisaasti lahjaksi kalliin viitan eli ihokkaan, jollaista tavallisesti pitivät vain huomattavat henkilöt. Tätä veljet pitivät jälleen osoituksena isän puolueellisuudesta. He alkoivat sen johdosta epäillä hänen syrjäyttävän vanhemmat lapsensa antaakseen esikoisuuden Raakelin pojalle. Veljien kauna vain kasvoi, kun Joosef eräänä päivänä kertoi näkemästään unesta.. »Katso», hän sanoi, »me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni.»AO1 192.1

»Sinäkö tulisit meidän kunin-kaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?» pojat huudahtivat vihoissaan ja kateellisina.AO1 192.2

Pian sen jälkeen hän näki toisen samantapaisen unen ja kertoi senkin veljilleen: »Katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua.» Tämä uni sai selityksensä yhtä nopeasti kuin edellinenkin. Paikalle osunut isä kysyi moittivasti: »Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartamaan sinun eteesi maahan?» Näennäisesti ankarista sa-noistaan huolimatta Jaakob uskoi, että Herra näin ilmaisi tulevaisuuden Joosefille.AO1 192.3

Joosef seisoi siinä veljiensä edessä kauniit kasvot innoituksen hengen valaisemina, eivätkä he voineet muuta kuin ihailla häntä. Mutta he eivät luopuneet pahoista tavoistaan, ja he vihasivat puh-tautta, joka nuhteli heitä synnistä. Heidän mielessään ailahteli samoja ajatuksia, jotka muinoin johtivat Kainin surmatekoon.AO1 192.4

Veljesten oli siirtyiltävä paikasta toiseen saadakseen lammaslau-moilleen uutta laidunmaata, ja usein he olivat yhdessä kuukausimääriä poissa kotoa. Edellä kerrottujen tapausten jälkeen he menivät siihen paikkaan, jonka heidän isänsä oli ostanut Sikemistä. Kun heistä ei vähään aikaan kuulunut mitään, isä alkoi olla huolissaan heistä muistaessaan, miten julmasti he aikoinaan kohtelivat sikemiläisiä. Siksi hän lähetti Joosefin ottamaan heistä selvää ja tuomaan sitten hänelle tiedon heidän voinnistaan. Jos Jaakob olisi ollut selvillä heidän todellisista tunteistaan Joosefia kohtaan, hän ei olisi uskaltanut päästää häntä yksin tapaamaan heitä, mutta he olivat pitäneet tuumailunsa tarkoin isältä salassa.AO1 192.5