Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 2

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Aaronin kuolema

    Ja niin Israelin joukot kääntyivät jälleen etelää kohti ja aloittivat kulkunsa yli karujen autiomaiden, jotka näyttivät kovin kolkoilta nyt, kun he olivat jo saaneet vehreyttäkin Edomin kukkuloilla ja laaksoissa. Tämän synkän erämaan reunustan vuoriselänteestä kohoaa Hoorin vuori, jonka hui-pulla Aaron tapaisi kuolemansa ja laskettaisiin hautaan. Israelilaisten saavuttua tämän vuoren juurelle Jumala käski Moosesta: »Ota Aaron ja hänen poikansa Eleasar ja vie heidät Hoorin vuorelle. Ja riisu Aaronilta vaatteet ja pue ne hänen poikansa Eleasarin ylle. Aaron otetaan pois ja kuolee siel-lä.»AO2 26.2

    Yhdessä nuoremman kanssa nämä kaksi iäkästä miestä kiipe-sivät vaivalloisesti vuoren huipulle. Mooseksen ja Aaronin valkeat hiukset kertoivat sadankahdenkymmenen talven lumesta. Heidän pitkään ja vaiheikkaaseen elämäänsä mahtui ankarampia koetuksia ja korkeampaa kunniaa kuin kenenkään osaksi koskaan oli tullut. Luonnonlahjoiltaan he olivat erittäin kyvykkäitä miehiä, ja seurustelu Äärettömän kanssa oli kehittänyt, jalostanut ja ylevöittänyt heidän kaikkia kykyjään. He olivat käyttäneet aikansa epäitsekkääseen työhön Jumalan ja lähimmäistensä hyväksi; heidän kasvonsa kuvastivat suurta älyllistä kyvykkyyttä, lujuutta, jaloa määrätietoisuutta ja voimakasta tunne-elämää.AO2 26.3

    Mooses ja Aaron olivat työskennelleet ja huolehtineet asioista yhdessä vuosikaudet. Rinnatusten he olivat kohdanneet lukemattomia vaaroja ja kaksin kokeneet suuria Jumalan siunauksia. Mutta nyt koitti hetki, jolloin heidän täytyi erota. He astelivat hitaasti aivan kuin pitkittääkseen jokaista kallista yhdessäolon hetkeä. Nousu oli jyrkkää ja vaivalloista, ja usein pysähtyessään hengähtämään he keskustelivat menneistä ja tulevista asioista. Niin kauas kuin silmä kantoi, he näkivät edessään sitä erämaata, jossa he olivat vaeltaneet. Vuoren juurella olivat tasangolle leiriytyneinä Israelin valtaisat joukot, joiden hyväksi nämä valitut miehet olivat käyttäneet parhaat vuotensa ja joiden hyvinvoinnista he olivat niin suurin uhrauksin koettaneet huolehtia. Jostakin Edomin vuorten taitse urkeni tie Luvattuun maahan - tuohon maahan, jonka siunauksista Mooses ja Aaron eivät päässeet nauttimaan. Ei heidän mielessään herännyt mitään kapinallisia tunteita eikä heidän huuliltaan purkautunut mitään napinan ääntä, mutta vakavin ilmein he muistelivat sitä, mikä oli estänyt heitä saamasta isäinsä perintöä.AO2 28.1

    Aaronin toiminta Israelin hyväksi oli päättynyt. Jumala oli kutsunut hänet neljäkymmentä vuotta sitten, kahdeksankymmenenkolmen vuoden ikäisenä osallistumaan Mooseksen kanssa suureen ja tärkeään tehtävään. Yhteistoimin veljekset olivat johtaneet Israelin lapset pois Egyptistä. Sitten hän oli kannattanut Mooseksen käsiä, kun heprealaiset taistelivat Amalekia vastaan. Hän oli saanut nousta Siinain vuorellekin, Jumalan läheisyyteen, ja katsella taivaallista kirkkautta. Herra oli uskonut Aaronin perheelle pappeuden viran ja kunnioittanut häntä vihkimällä hänet pyhästi ylimmäiseksi papiksi. Jumala oli pitänyt hänet pyhässä toimessaan silloinkin, kun hirveä jumalallinen rangaistus tuhosi Koorahin ja hänen joukkionsa. Aaronin toimiessa välimiehenä vitsaus lakkasi. Kun kaksi hänen pojistaan kuoli meneteltyään vastoin Jumalan nimenomaista käskyä, hän ei kapinoinut eikä edes napissut. Kuitenkin hänen jalon elämänsä vaiheisiin liittyi jotakin turmelevaa. Aaron teki raskaan synnin, kun hän kansan vaatimuksiin taipuen valmisti kultaisen vasikan Siinailla, ja toisen kerran ryhtyessään Mirjamin kanssa kadehtimaan Moosesta ja napisemaan häntä vastaan. Ja Mooseksen kanssa hän vielä loukkasi Herraa Kaadeksessa tottelemattomuudellaan, kun heitä oli käsketty vain puhumaan kalliolle saadakseen siitä vettä.AO2 28.2

    Jumalan tarkoitus oli, että nämä hänen kansansa suuret johtajat edustaisivat Kristusta. Aaronilla oli Israelin nimet rintakilvessään. Hän ilmoitti kansalle Jumalan tahdon. Koko Israelin välimiehenä hän astui sovituspäivänä kaikkeinpyhimpään, »ei ilman verta». Siitä uhripalveluksesta hän palasi siunaamaan seurakuntaa, kuten Kristus palaa siunaamaan odottavaa kansaansa suoritettuaan loppuun sovitustyönsä sen hyväksi. Aaronin synnin teki Kaadeksessa niin raskaaksi se, että hän pyhän virkansa ylevän luonteen mukaisesti edusti suurta Ylimmäistä pappiamme.AO2 28.3

    Syvän surun vallassa Mooses riisui Aaronilta pyhät vaatteet ja puki ne Eleasarin ylle, josta näin tuli jumalallisen nimityksen mukaisesti isänsä seuraaja. Kaadek-sessa tekemänsä synnin tähden Aaron ei saanut toimia Jumalan ylimmäisen papin virassa Kanaanissa. Hän ei päässyt uhraamaan ensimmäistä uhria tuossa hyvässä maassa eikä siten vihkimään Israelin perintöosaa. Mooseksen oli vielä jatkettava tehtäväänsä ja vietävä kansa aivan Kanaanin ra-joille. Hän saisi nähdä Luvatun maan, mutta ei pääsisi sinne. Jos nämä Jumalan palvelijat olisivat Kaadeksen kallion edessä seisoessaan kestäneet napisematta kokeen johon olivat joutuneet, miten erilainen olisikaan heidän tu-levaisuutensa ollut! Mutta väärää tekoa ei koskaan saa tekemättömäksi. Kenties koko elämän ikä ei riitä korvaamaan sitä, mitä on menetetty yhdessä ainoassa kiusauksen tai pelkän ajattelemattomuuden hetkessä.AO2 29.1

    Noiden kahden suuren johtajan poistuminen leiristä Eleasarin seurassa, jonka hyvin tiedettiin saavan pyhän viran isänsä jälkeen, herätti pelokkuutta, ja heidän paluutaan odotettiin huolestuneina. Silmäillessään omaa joukkoaan, tuota suurta seurakuntaa, kansa havaitsi lähes kaikkien Egyptistä lähteneiden aikuisten kuolleen erämaahan. Pahat aavistukset valtasivat kaikkien mielen, kun he muistivat Moosek selle ja Aaronille julistetun tuomion. Jotkut olivat selvillä Hoorin vuoren huipulle suuntautuvan salaperäisen käynnin tarkoituksesta, ja katkerin muisteluin ja itse-syytöksin he ajattelivat levottomina johtajiaan.AO2 29.2

    Lopulta nähtiin, miten Mooses ja Eleasar laskeutuivat hitaasti alas vuoren kuvetta, mutta Aaronia ei ollut heidän kanssaan. Eleasarin yllä olivat pyhät vaatteet, ja siitä tiedettiin hänen saaneen pyhän viran isänsä jälkeen. Kun kansa murheellisena kerääntyi johtajansa ympärille, Mooses kertoi, että Aaron oli kuollut hänen käsivarsilleen Hoorin vuorella ja että he olivat haudanneet hänet sinne. Seurakunta puhkesi itkemään ja valittamaan, sillä kaikki rakastivat Aaronia, vaikka olivatkin niin usein murehduttaneet häntä. »Niin he itkivät Aaronia kolmekymmentä päivää, koko Israelin heimo.»AO2 29.3

    Israelin ylimmäisen papin hautauksesta Raamattu mainitsee vain lyhyesti: »Siellä kuoli Aaron, ja hänet haudattiin sinne» (5 Moos. 10: 6). Miten suuresti Jumalan ohjeiden mukaan suoritettu hautaus poikkesikaan nykyajan hautajaismenoista. Nykyään toimitetaan korkeassa asemassa olleen hautaaminen useinkin hyvin huomiota herättävällä ja tuhlaavaisen ylellisellä tavalla. Mutta kun Aaron, joka oli ihmiskunnan maineikkaimpia miehiä, kuoli ja haudattiin, oli läsnä vain kaksi hänen lähintä ystäväänsä. Eikä Israel koskaan saanut tietää, missä tuolla Hoorin vuorella hänen yksinäinen hautansa sijaitsi. Jumalaa eivät miellytä ne suuret huomionosoitukset, jotka usein kohdistetaan vainajiin, eivätkä heidän hautajaisiinsa liittyvät valtavat kustannukset.AO2 29.4

    Koko seurakunta suri Aaronia, mutta Moosekseen hänen poismenonsa koski kuitenkin kipeimmin. Aaronin kuolema muistutti voimakkaasti hänen oman kuolemansa lähestymisestä. Vaikka hän eläisikin enää vain lyhyen ajan, hän suri syvästi läheisen kumppaninsa menetystä - olihan Aaron niin monet vuodet jakanut hänen kanssaan ilot ja surut, toivot ja pelot. Mooseksen täytyi nyt jatkaa työtään yksin, mutta hän tiesi että Jumala oli hänen ystävänsä, ja häneen hän turvasi nyt entistäkin läheisemmin.AO2 30.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents