Vaskikäärme

Pian sen jälkeen, kun israelilaiset olivat lähteneet Hoorin vuoren luota, muuan kanaanilaisten ruhtinaista, Aradin kuningas, aiheutti heille tappioita. Mutta kun he vakavasti turvautuivat Jumalaan, hän auttoikin heitä kukistamaan viholliset. Mutta sen sijaan, että tämä voitto olisi saanut heidät kiitollisina tuntemaan riippuvaisuutensa Jumalasta, he alkoivat sen johdosta kerskailla ja luottaa itseensä. Ja pian he alkoivat vanhaan tapaansa napista. Nyt heitä harmitti se, ettei Israelin joukkoja laskettu hyökkäämään Kanaaniin heti sen napinan jälkeen, joka syntyi vakoojien tuomasta raportista lähes neljäkymmentä vuotta sitten. He väittivät joutuneensa aivan turhaan vaeltelemaan ja viipymään erämaassa niin kauan, koska olisivat mielestään selviytyneet silloin vihollisistaan yhtä helposti kuin nytkin.AO2 30.2

Jatkaessaan matkaansa etelää kohti he joutuivat kulkemaan kuuman, hiekkaisen laakson läpi, missä ei ollut varjon suojaa eikä kasvillisuutta. Tie tuntui pitkältä ja vaikealta, ja heitä alkoi uuvuttaa ja janottaa. Nytkään he eivät kestäneet uskon ja kärsivällisyyden koetustaan. Pohtimalla aina kokemustensa ikäviä puolia he loittonivat yhä kauemmas Jumalasta. He unohtivat senkin, että elleivät he olisi valittaneet veden loppumista Kaadeksessa, heidän ei olisi tarvinnut kiertää Edomin ympäri. Jumalalla oli ollut heitä varten paremmat suunnitelmat. Heidän olisi pitänyt olla kiitollisia hänelle siitä, että hän oli niin lievästi rangaissut heitä synnistä. Mutta sen sijaan he uskottelivat itselleen, että elleivät Mooses ja Jumala olisi puuttuneet asiaan, he olisivat ehkä jo saaneet Luvatun maan haltuunsa. Aiheutettuaan itselleen vaikeuksia ja vaikeutettuaan asemansa paljon pahemmaksi kuin Jumala oli aikonut he nyt kuitenkin syyttivät häntä kaikista kiusoistaan. He muistelivat katkerina sitä, miten hän oli kohdellut heitä, ja lopulta he eivät enää olleet tyytyväisiä mihinkään. Egyptikin näytti lupaavammalta ja houkuttelevammalta kuin se maa, jonne Jumala oli johdattamassa heitä.AO2 30.3

Päästäessään tyytymättömyyden kokonaan myrkyttämään mielensä israelilaiset alkoivat moittia jopa saamiaan siunauksia. »Ja kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: ‘Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan.’»AO2 30.4

Uskollisesti Mooses nuhteli kansaa heidän suuresta synnistään. Jumala se oli ylläpitänyt heitä voimallaan »suuressa ja hirmuisessa, myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien ja kuivien, vedettömien maiden erämaassa» (5 Moos. 8: 15). Vaelluksensa jokaisena päivänä he olivat olleet jumalallisen armon ihmeellisessä varjeluksessa. Ollessaan Jumalan johdatuksessa he olivat matkansa varrella löytäneet vettä sammuttaakseen janonsa, taivaan leipää tyydyttämään nälkäänsä ja rauhaa ja turvaa päivin pilvenpatsaan varjossa ja öin tulenpatsaan suojassa. Enkelit olivat palvelleet heitä heidän kavutessaan kallioisille kukkuloille tai tarpoessaan erämaan rosoisia polkuja. Kaikista matkan rasituksista huolimatta ei »ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista» (Ps. 105: 37). Heidän jalkansa eivät ajettuneet pitkillä marsseilla, eivätkä heidän vaatteensa kuluneet. Jumala oli estänyt metsien ja erämaan villipetoja ja myrkkykäärmeitä käymästä heidän kimppuunsa. Jos kansa kaikista näistä hänen rakkautensa todisteista huolimatta yhä valittaisi, Herra poistaisi varjeluksensa, kunnes he oppisivat arvostamaan hänen armollista huolenpitoaan ja palaisivat hänen tykönsä katuvina ja nöyrtyneinä.AO2 31.1

Koska Jumala oli suojannut heitä voimallaan, he eivät olleet havainneetkaan niitä lukemattomia vaaroja, jotka aina ympäröivät heitä. Mutta kun he nyt kiittämättömyydessään ja epäuskos- saan odottivat kuolevansa, Herra antoi kuoleman tulla heidän keskuuteensa. Erämaassa oli pahoja myrkkykäärmeitä, joiden purema aiheutti heti polttavan tulehduksen ja johti nopeasti kuolemaan. Kun Jumala poisti Israelilta varjeluksensa, joutui paljon kansaa näiden myrkyllisten käärmeiden uhreiksi.AO2 31.2

Nyt meni elämä leirissä täysin sekaisin. Kaikki olivat kauhuissaan, kun miltei joka teltassa oli kuolevia tai kuolleita. Kukaan ei ollut turvassa. Yön hiljaisuuden katkaisivat usein uusien uhrien läpitunkevat huudot. Kaikilla oli kiire; toiset auttoivat kärsiviä, toiset koettivat tuskaisina suojella niitä, joita käärmeet eivät vielä olleet purreet. Nyt ei kukaan napissut. Aikaisempia vaikeuksia ja koetuksia ei maksanut ajatellakaan nykyisissä kärsimyksissä; niin ankaria nämä olivat.AO2 32.1

Kansa nöyrtyi nyt Jumalan edessä. Nyt tultiin Mooseksen luo tunnustamaan ja rukoilemaan. »Me teimme syntiä», he sanoivat, »kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan.» Vasta äsken he olivat syyttäneet häntä pahimmaksi vihollisekseen ja kaikkien vaivojensa ja ahdistustensa aiheuttajaksi. Mutta jo syyttäessään he tiesivät olevansa väärässä, ja toden tullen he turvasivat nyt häneen, joka yksin saattoi esittää heidän asiansa Jumalalle. »Rukoile Herraa», he huusivat, »että hän poistaa käärmeet meidän kimpustamme.»AO2 32.2

Jumala käski Moosesta tekemään elävien käärmeiden näköi-sen vaskikäärmeen ja nostamaan sen korkealle kansan nähtäväksi. Siihen oli kaikkien purtujen katsottava, ja niin he paranisivat. Mooses teki käskyn mukaan, ja koko leirille ilmoitettiin ilouutinen: kaikki joita käärmeet olivat purreet jäisivät eloon, jos katsoisivat vaskikäärmeeseen. Monet olivat jo kuolleet, ja kun Mooses nosti käärmeen tangon päähän, jotkut eivät halunneet uskoa että paranisivat pelkästään katsomalla metallista käärmeen kuvaa; ja niin nämäkin kuolivat epäuskonsa vuoksi. Mutta oli monia sellaisiakin, jotka uskoivat Jumalan järjestämään apuun. Isät, äidit, veljet ja siskot koettivat hädissään auttaa kärsiviä, kuolevia ystäviään kohottamaan raukean katseensa käärmettä kohti. Vaikka nämä olivat aivan kuolemaisillaan, he paranivat täydelleen, kun vain kerrankin katsoivat sitä.AO2 32.3