Daavid saapuu sotaleiriin

Kun Israel ryhtyi sotimaan filistealaisia vastaan, kolme lisain poikaa liittyi Saulin joukkoihin, mutta Daavid jäi kotiin. Jonkin ajan kuluttua hän lähti kuitenkin käymään Saulin leirissä. Hänellä oli terveiset ja lahja isältään vanhemmille veljilleen, joiden vointia ja terveyttä hänen oli tiedusteltava. Mutta Iisai ei tiennyt, että nuorelle paimenelle oli uskottu tärkeämpikin tehtävä. Israelin joukot olivat vaarassa, ja enkelin ohjeen mukaan Daavidin oli pelastettava kansansa.AO2 225.4

Leiriä lähestyessään Daavid kuuli hälinää, joka tuntui enteilevän lähestyvää taistelua, ja todellakin juuri silloin »lähti sotaväki taistelurintaan ja nosti sotahuudon». Israel ja filistealaiset asettuivat rintamaan toisiaan vastaan. Daavid riensi joukkojen luo ja tervehti veljiään. Hänen puhellessaan heidän kanssaan astui esiin filistealaisten sankari Goljat. Pilkaten hän häpäisi Israelia ja kehotti heitä valitsemaan riveistään jonkun kaksintaisteluun kanssaan. Hän esitti haasteensa toistamiseen, ja kun Daavid huomasi koko Israelin olevan peloissaan ja sai kuulla filistealaisen sinkoilevan loukkauksiaan heidän kuultavakseen päivästä toiseen, hänen mielensä kuohahti. Hän halusi kiihkeästi käydä puolustamaan elävän Jumalan kunniaa ja kansansa mainetta.AO2 225.5

Israelin sotaväki oli masennuksissaan ja pelon vallassa. Miehet sanoivat toisilleen: »Katsokaa miestä, joka tuolla tulee! Hän tulee häpäisemään Israelia.» Häpeän ja inhon vallassa Daavid huudahti: »Mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen on häpäisemään elävän Jumalan taistelurivejä?»AO2 226.1

Kun Eliab, Daavidin vanhin veli, kuuli nämä sanat, hän tiesi hyvin, mitkä tunteet kuohuttivat nuorukaisen mieltä. Jo paimenenakin Daavid oli ollut harvinaisen uskalias, rohkea ja voimakas. Ja Sa muelin salaperäinen käynti heidän isänsä talossa ja huomaama ton poistuminen sieltä oli saanut veljekset epäluuloisiksi hänen vierailunsa todellisesta tarkoituksesta. He olivat tulleet kateellisiksi nähdessään Daavidia kunnioitettavan enemmän kuin heitä, eivätkä he kunnioittaneet ja rakastaneet häntä niin kuin hänen kun-nollisuutensa ja veljellinen lempeytensä olisivat edellyttäneet. He pitivät häntä vain paimenpoikana, ja hänen esittämänsä kysymys oli Eliabin mielestä tarkoitettu moitteeksi hänen arkuudestaan, koska hän ei mitenkään yrittänyt vaientaa filistealaisten jättiläistä. Niinpä vanhempi veli huudahti vihaisesti: »Miksi sinä olettullut tänne, ja kenelle olet jättänyt sen pienen lammaslauman siellä erämaassa? Minä tunnen sinun julkeutesi ja pahan si-susi; sinä olet tullut tänne katsomaan sotaa.» Daavid puolestaan sanoi kunnioittavasti mutta päättävästi: »Mitä minä sitten olen tehnyt? Saaneehan tuon verran kysyä.»AO2 226.2