Daavid ja Abigail

Oleskellessaan Paaranin erämaassa Daavid miehineen suojasi rikkaan Naabalin lammaslaumoja ryösteleviltä rosvoilta. Naabal omisti niillä seuduin laajoja alueita. Hän oli Kaalebin jälkeläisiä, mutta luonteeltaan tyly ja saita.AO2 247.2

Oltiin lampaiden keritsemisen ajassa, joka oli erityisen vieraanvaraisuuden aikaa. Daavidilta ja hänen miehiltään puuttui muonaa, ja ajan tavan mukaan lisain poika lähetti kymmenen nuorta miestä tervehtimään Naabalia isäntänsä nimessä ja käski heidän sanoa näin: »Sinä elät rauhassa; rauhassa elää myös sinun perheesi ja kaikki, mitä sinulla on. Minä olen nyt kuullut, että sinulla on lammasten keritsijäiset. Sinun paimenesi ovat olleet meidän lä-heisyydessämme; me emme ole heitä loukanneet, eikä heiltä ole mitään hävinnyt koko sinä aikana, minkä ovat olleet Karmelissa. Kysy nuorilta miehiltäsi, niin he sanovat sen sinulle. Saakoot siis nämä miehet armon sinun silmiesi edessä, sillä mehän olemme tulleet juhlapäivänä. Anna siis palvelijoillesi ja pojallesi Daavidille sitä, mitä sinulla on käsillä.»AO2 247.3

Daavid oli miehineen ollut aivan kuin suojamuurina Naabalin paimenille ja laumoille, ja nyt tätä rikasta miestä pyydettiin luovuttamaan yltäkylläisyydestään jotakin helpotusta niiden tarpeisiin, jotka olivat niin ansiokkaasti auttaneet häntä. Daavid olisi voinut hankkia muonaa väelleen suoraan verottamalla laiduntavia laumoja, mutta sitä hän ei tehnyt vaan käyttäytyi rehellisesti. Nuorten miesten ystävälliset sanat kaikuivat kuitenkin kuuroille korville. Naabal lähetti Daavidille luonteensa mukaisen vastauksen: »Kuka Daavid on, kuka on lisain poika? Tätä nykyä on paljon orjia, jotka karkaavat isäntäinsä luota. Ottaisinko minä ruokani ja juomani ja teuraani, jotka olen teurastanut keritsijäisiini, ja antaisin ne miehille, jotka ovat kotoisin ties mistä?»AO2 247.4

Kun nuoret miehet palasivat tyhjin käsin ja kertoivat Daavidille kuulumisensa, tämä suuttui kovin. Hän käski miestensä valmistautua taisteluun, sillä hän oli päättänyt rangaista miestä, joka oli kieltäytynyt antamasta hänelle kuuluvaa osaa ja oli lisäksi puhunut loukkaavasti. Tämä hetken mielijohteen sanelema päätös kuvasti pikemmin Saulin kuin Daavidin luonnetta, mutta lisain pojan olikin vielä opittava kärsivällisyyttä ahdistusten koulussa.AO2 247.5

Muuan Naabalin palvelijoista lähetti Daavidin nuoret miehet kotimatkalle ja riensi sitten selostamaan tapahtunutta Abigailille, Naabalin vaimolle. »Katso», hän sanoi, »Daavid on lähettänyt sanansaattajia erämaasta tervehtimään meidän isäntäämme, mutta hän vain haukkui heitä. Ne miehet ovat kuitenkin olleet meille varsin hyviä: he eivät loukanneet meitä eikä meiltä mitään hävinnyt koko sinä aikana, minkä kuljeskelimme heidän läheisyydessään ollessamme kedolla. He olivat muurina meidän ympärillämme yöllä ja päivällä koko sen ajan, minkä oleskelimme heidän läheisyydessään paimentaessamme lampaita. Niin ajattele nyt sinä ja katso, mitä voit tehdä, sillä onnettomuus uhkaa meidän isäntäämme ja koko hänen taloaan.»AO2 247.6

Neuvottelematta miehensä kanssa tai kertomatta hänelle mitään aikeistaan Abigail sälytti aasien selkään runsaasti ruokavaroja ja lähetti palvelijoita viemään niitä edellään ja lähti itsekin tapaamaan Daavidin väkeä. Hän kohtasi heidät erään kukkulan suojassa. Ja »kun Abigail näki Daavidin, laskeutui hän kiiruusti aasin selästä maahan, lankesi kasvoilleen Daavidin eteen ja kumartui maahan. Ja kun hän oli langennut hänen jalkainsa juureen, sanoi hän: ‘Minun on syy, herrani. Mutta salli palvelijattaresi puhua sinulle.’» Abigail puhutteli Daavidia niin kunnioittavasti kuin olisi puhunut kruunatulle kuninkaalle. Naabal oli tokaissut pilkallisesti: »Kuka Daavid on?» mutta Abigail käytti hänestä sanaa »herrani». Ystävällisin sanoin hän koetti lauhduttaa kiihtyneitä tunteita ja pyysi häntä säästämään miestään. Abigail ei rehennellyt eikä ylpistellyt vähääkään, vaan kaikella Jumalan antamalla viisaudella ja rakkaudella toi ilmi tarmokkaan taloudenhoitonsa ja selvitti Daavidille, ettei hänen miehensä epäystävällinen käytös ollut mitenkään tarkoitettu harkituksi henkilökohtaiseksi loukkaukseksi, vaan oli vain noita hänen ikävän ja itsekkään luonteensa valitettavia purkauksia.AO2 248.1

»Ja nyt, herrani, niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä itse elät, jonka Herra on estänyt joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäsi omalla kädelläsi: käyköön nyt sinun vihamiehillesi ja kaikille, jotka hankkivat onnettomuutta minun herralleni, niinkuin Naabalille.» Koettaessaan järkisyillä saada Daavidia luopumaan pikaisesta aikeestaan Abigail ei taivuttelustaan ottanut ansiota itselleen, vaan antoi siitä Jumalalle kunnian ja kiitoksen. Sitten hän tarjosi runsaasti ruo-kavaroja sovinnon lahjaksi Daavidin miehille ja pyysi vielä anteeksi rikettään aivan kuin itse olisi aiheuttanut harmia heidän johtajalleen.AO2 248.2

»Anna palvelijatarellesi rikkomus anteeksi», hän sanoi. »Sillä Herra on rakentava minun herralleni pysyväisen huoneen, koska minun herrani käy Herran sotia; eikä mitään pahaa löydetä sinussa koko elinaikanasi.» Abigail ilmaisi tässä epäsuorasti sen suunnan, jota Daavidin tuli noudattaa. Hänen tuli käydä Herran sotia. Hänen ei pitänyt kostaa kokemiaan vääryyksiä, vaikka häntä vainottaisiin maanpetturina. Abigail lisäsi vielä: »Ja jos joku nousee vainoamaan sinua ja väijymään sinun henkeäsi, niin herrani henki on tallella elävien kukkarossa Herran, sinun Jumalasi, tykönä. - Ja kun Herra tekee minun herralleni kaiken hyvän, josta hän on sinulle puhunut, ja määrää sinut Israelin ruhtinaaksi, niin ei sinua kaada eikä herrani tuntoa vaivaa se, että olisit aiheettomasti vuodattanut verta ja että herrani olisi itse auttanut itseänsä. Mutta kun Herra on tehnyt hyvää minun herralleni, niin muista palvelijatartasi» (1 Sam. 25: 29-31).AO2 248.3

Näin on voinut puhua vain sellainen, joka on osallistunut ylhäältä tulevasta viisaudesta. Abigailin kasvoilta, sanoista ja teoista huokui kukan tuoksun tavoin tiedottomasti hurskautta, mikä ilmaisi Jumalan Hengen viihtyvän hänen sydämessään. Hänen puheensa, joka oli armon höystämää, ystävällistä ja rauhallista, huokui taivaallista vaikutusta. Se antoi Daavidille hyviä herätteitä ja sai hä-net vapisemaan, kun hän ajatteli harkitsemattoman aikeensa arvaamattomia seurauksia. »Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman» (Matt. 5: 9). Jospa tämän israelilaisen vaimon kaltaisia olisikin monta, jotka tyynellä ja harkitulla puheellaan lauhduttaisivat ärtyneitä tunteita, ehkäisisivät äkkipikaisia mielijohteita ja tukahduttaisivat paljon pahaa.AO2 249.1

Pyhittynyt kristitty henkii alati valoa, lohtua ja rauhaa. Puhtaus, tahdikkuus, vaatimattomuus ja käyttökelpoisuus ovat hänelle tunnusomaisia. Hän on epäitsekkään rakkauden valvonnassa, joka pyhittää hänen vaikutuksensa. Hänessä on Kristuksen täyteyttä, ja minne tahansa hän meneekin, hän jättää jälkeensä valoisan muiston. Abigail nuhteli ja neuvoi viisaasti. Hänen vaikutuksensa ja järkisyynsä saivat Daavidin kiihkon lauhtumaan. Hänelle selvisi, että hän oli toiminut harkitsemat - tomasti ja menettänyt malttinsa.AO2 250.1

Nöyrin mielin hän otti vastaan nuhteen, sopusoinnussa omien sanojensa kanssa: »Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta; kurittakoon hän minua: se on öljyä minun päähäni» (Ps. 141: 5). Daavid kiitti ja siunasi Abigailia hänen vanhurskaasta neuvostaan. Monet arvostavat nuhtelua, jos suhtautuvat siihen kärsivällisesti, mutta miten harvat osaavatkaan vastaanottaa nuhteen kiitollisin mielin ja siunata niitä, jotka koettavat estää heitä menettelemästä väärin.AO2 250.2

Kotiin palattuaan Abigail tapasi Naabalin juhlimassa ja juopottelemassa vieraittensa kanssa. Vasta seuraavana aamuna hän kertoi miehelleen tuloksen Daavidin kanssa käymästään neuvottelusta. Naabal oli pelkuri, ja kun hän tajusi olleensa vähällä menettää henkensä tyhmyytensä vuoksi, hän aivan kuin halvaantui. Hän kauhistui pelätessään, että Daavid sittenkin vielä kostaisi, ja niin hän lamaantui ja lyyhistyi maahan tajuttomana. Kymmenen päivän kuluttua hän kuoli. Hän oli käyttänyt Jumalalta saamansa elämän pelkästään maailmallisiin rientoihin. Kesken kaikkea ilon-pitoa Jumala sanoi hänelle samoin kuin vertauksen rikkaalle miehelle: »Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois» (Luuk. 12: 20).AO2 250.3

Myöhemmin Daavid otti Abigailin vaimokseen. Hänellä oli ennestään jo yksi vaimo, mutta sen ajan pakanalliset tavat turmelivat hänen arvostelukykynsä ja saivat hänet lankeamaan moniavioisuuteen. Kuuluisat suurmiehetkin ovat tehneet virheitä seuratessaan maailman tapoja. Daavid joutui koko elämänsä ajan kokemaan moniavioisuuden katkeria seurauksia.AO2 250.4